Rounders - Ässä hihassa kotikatsomo

Mike McDermott (Matt Damon) on poikkeuksellisen näppärä korttihaikala, jolle on kuitenkin yhden katastrofaalisen pelin jälkeen tulleet muut ajatukset mieleen. Kuten vaimo, perhe, lakimiesura, kultainennoutaja, omakotitalo... no... te tiedätte kyllä loput. Pelimiehen elkeet ovat siis elkeilty, kunnes kehään astuu tiilenpäitä lukemasta vanha tekijä Worm (Edward Norton), Mattin vanha kaveri. Ja sellainen nimi kuin mieskin. Nimittäin rehellinen peli on Wormille sama kuin paholaiselle äiti Teresa, mutta kuvioihinsa hän tarvitsee kuitenkin Mattin tukea. Kiusaus käy tietenkin liian suureksi, ja lopulta Matt on kaulaansa myöten navettatuotteessa.

Eli taas on poikien aika olla poikia. On suurkaupunkia, savuisia takahuoneita, pokeripeliä, tappion katkeraa kalkkia, voiton tuomaa hekumaa, karskia asennetta, herkkiä tunteita, vääjäämätöntä kohtalontunnetta, nahkatakkisia kovanaamoja, lehmänkatseisia luusereita, vilpittömiä sankareita, kaiken tuhoavaa ystävyyttä ja mitä niitä nyt onkin. Eli ei todellakaan mitään uutta vanhojen ideoiden ryöstöviljelyn kuluttamalla viihde-elokuvan peltosaralla.

Ihan asialliseksi lauantai-illan viihdykkeeksi Roundersin pelastaa onneksi tyylikäs käsittely, joka näyttelijätyössään, ohjauksessaan, musiikkivallinnoissaan ja tarinankuljetuksessaan välttelee turhan alleviivaavia sentimentaalisuuksia kuin myös tyhjyyttään kolisevaa toimintaa toiminnan vuoksi. Harmittaakin, että Roundersissa on tyydytty ennalta arvattaviin ja Hollywood-eroosion kuluttamiin kaavamaisuuksiin. Seurauksena on uhkapeliä kuvaavalle tarinalle aivan oleellisen välttämätön aito uhan ja pelon tunteiden jääminen puolitiehen. Katsojalle ei jää paljon eläytymisen tilaa, kun henkilöhahmot toimivat lopultakin varsin pelkistetysti hyvis-pahis-janan äärilaidoilla. Valitsemalla imagoltaan Matt Damonin kaltainen teemuselänne pääosaan ja vuolemalla henkilöhahmot Hollywood-lakien sanelemiksi muuttumattomiksi viihdepalikoiksi, on aika selvää, että yllätyksille ei jää sijaa. Tämä siitä huolimatta, että näyttelijätyö tosiaankin on kauttaaltaan nautittavaa ja hienovireistä.

ks. ensi-ilta