Reacher kotikatsomo

Jack Reacher entinen sotilaspoliisimajuri Yhdysvaltain armeijasta, pituus 196 cm ja luonteena vahva oikeudentunto. Näin kirjailija Lee Child kuvailee tällä hetkellä 25:ssä jännitysromaanissaan esiintynyttä vangitsevaa päähenkilöään, joka kiertää ympäri Yhdysvaltoja vaikeuksiin törmäten ja ne älyllään sekä brutaalilla voimankäytöllään ratkaisten. Hahmo siirtyi valkokankaalle kahdessa Tom Cruisen tähdittämässä toimintapainotteisessa rikoselokuvassa tekemättä suurempaa vaikutusta, minkä takana ei ollut pelkästään Cruisen fyysinen sopimattomuus rooliin vaan ennemmin hänen tunnistettava tähtikuvansa sekä kirjojen tunnelman puuttuminen.

Nick Santoran Amazon Primelle kehittämä sarja Reacher (2022) menee nyt takaisin alkuun, Childin ensimmäisen romaanin Tappotahti (Killing Floor, 1997) hyvinkin uskolliseen adaptaatioon sekä muista sarjan kirjoista hieman lainaavaan päähenkilönsä esittelyyn. Reacher (Alan Ritchson) hyppää bussista Margraven pikkukaupungissa Georgiassa joutuen heti kättelyssä pidätetyksi murhasta epäiltynä. Juttua tutkivan etsivän Oscar Finlayn (Malcolm Goodwin) ja poliisi Roscoe Conklinin (Willa Fitzgerald) tutkimusten taustalta alkaa kuitenkin paljastua suurempi salaliitto, ja ruumispinon kasvaessa he tarvitsevat Reacherin apua.

Sarja tavoittaa ensi minuuteistaan lähtien Childin kirjojen hengen Reacherin kävellessä vaitonaisena kaupunkiin kuin lännenmies konsanaan. Kun hän lopulta avaa suunsa, ilmeettömän tehokkaasta dialogista paistaa hahmon suunnaton älykkyys. Suurin onnistuminen on tv-sarjoissa työskennelleen melko tuntemattoman Alan Ritchsonin roolitus Reacheriksi. Hän on fyysisesti lähellä hahmoa, mutta onnistuu myös näyttelemisellään tekemään ympäri Amerikkaa kuljeksivasta sankarista oikealta tuntuvan ihmisen, jonka emotionaalista puolta käsitellään yllättävän paljon.

Ensimmäisen romaanin kahdeksaan osaan jakava sarja seuraa ajantasaisesti tapahtumia ja jaksot päättyvät lähes vanhanaikaisesti cliffhangereihin. Tappotahti ei edusta Reacher-kirjojen parhaimmistoa, mikä estää sarjan täyden potentiaalin saavuttamista. Yksinkertaisuudessaan Reacher on perinteinen rikos- ja poliisisarja poikkeuksellisen kiinnostavalla päähenkilöllä.

Sarjan heikkoudet ovat sen lähes sarjakuvamaisen yksiulotteisissa vastustajissa, joita pistetään lakoon ajoittain roisilla väkivallalla. Melko perinteisiä toimintakohtauksia kiinnostavampia ovat niitä edeltävät suunnitelmat, ja pääosa kerronnasta nojaa enemmin draamallisiin elementteihin. Komediaa on muttei häiritsevän paljon. Reacherin hahmon maskuliinista voimankäyttöä korostavan eetoksen voi nähdä vanhanaikaisena, mutta kenties sen vetoavuus perustuu osittain juuri siihen.

Reacherin suhde etsivä Finlayhin muistuttaa hieman 1980-luvun epäsuhtaisista poliisipareista, kuten Tappava ase -elokuvista, miesten väitellessä jazz- ja rock-musiikin etujen välillä. Willa Fitzgerald saa käsikirjoituksen tasolla syvennetystä Conklinin hahmostaan enemmän irti kuin pelkkänä Reacherin ihastuksen kohteena. Juonenkuljetuksen ja eksposition kannalta keskeiset hahmot, sotilaskollega Neagley, pankkiiri Hubble ja patologi Jasper, toimivat huonommin. Komedian hallitseva Harvey Guillén on täysin väärä valinta viimeksi mainitun rooliin.

Visuaaliselta kerronnaltaan sarja on kiinnostavampi kuin sen perinteisiltä rikossarjan lähtökohdilta odottaisi. Amazonin sarjan tekoon polttamat rahat näkyvät muutamia heikkoja efektejä lukuun ottamatta. Reacher tavoittaa Childin jännityskirjojen proosan ja onnistuu pääosakolmikkonsa kemian kehittelyssä. Sarjan tuleville kausille materiaalia on reilusti saatavilla, joten jo hyväksytyltä toiselta kaudelta on lupa odottaa paljon. Erityisesti, jos se jatkaa Reacherin tarinaa seuraavasta kirjasta Linnoitus (Die Trying, 1998).