Aikaisemmin vain todella turhanpäiväisiä kauhu- ja jännityselokuvia ohjannut James Merendino onnistuu yllättämään pahimman mahdollisen odottamiseen tuudittautuneen katsojansa uutukaisellaan. Amerikan mittakaavaan suhteutettuna todella heiveröisellä budjetilla kokoon kursittu The Real Thing / Pettämätön suunnitelma pesee mennen tullen suurella rahalla rakennetut kollegansa. Kalliiden megasaagojen rinnalla kaksi ja puoli miljoonaa dollaria maksaneella leffalla ei todellakaan ole mitään häpeilemisen aihetta. Synkkä ja verinen rikostarina on häpeilemättömästi ja kompromissittomasti kerrottu. Valitettavasti Livers Ain’t Cheap -nimellä levityksessä ollut leffa ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Tuntemattomuudeksi jääneen leffan tuominen Suomessa(kin) suoraan videolevitykseen on suuri vääryys - elokuva olisi ehdottomasti nähtävä kankaalta. Televisioruutu latistaa aivan liikaa Merendinon erinomaisesti kertomaa tarinaa.

Pahaisen rikollisuransa alkutaipaleita tallaava James (Dave Bizzotta) kuulee samaan pidätysselliin laitettujen todellisten ammattilaisten keskustelemasta pettämättömästä suunnitelmasta. Keikka olisi varma, tuottoisa ja vailla riskejä. James ei osaa pitää asiaa omana tietonaan vaan alkaa kovaan ääneen etsimään tulevia rikostovereita "omalle" keikalleen vain saaden alkuperäisen suunnitelman laatineen ryhmän peräänsä. James joutuukin vakavasti loukkaantuneena sairaalahoitoon. Kunnon hoito maksaa ja aiemmin veljensä suunnitelmasta kieltäytynyt Rupert (James Russo) joutuu miettimään uudelleen paluuta jo aikaa sitten hylkäämälleen rikollisuralle. Vanha joukko kutsutaan kasaan. Yksi keikka ja kaksi porukkaa on kuitenkin vaarallinen yhdistelmä...

Eroaa edukseen

Leffamaailman tuntemattomuudet aiheuttavat harmaita hapsia ja päänsärkyjä elokuvien todellisille ystäville. Suuren roskamäärän joukkoon hautautuu todellisia kultakimpaleita. Valitettavan usein videopuotiin suuntautuneiden "uskallusretkien" tuloksena haaviin jää kuitenkin vain todellisia järkytyksiä löytöjen jäädessä tietenkin vain siihen rinnalle. The Real Thing tarjoaa räjähtelevien bensakanistereiden ja miljoona kertaa nähtyjen takaa-ajokohtausten sijasta todella tehokkaan kertomuksen. Rikoselokuvan suurista nimistä oppinsa ammentaneen ohjaajan käsissä tutuksi tullut tarina vain yhdestä keikasta onkin saajalleen positiivinen yllätys, suoranainen löytö.

The Real Thing muistuttaakin omalla tavallaan Quentin Tarantinon esikoiselokuvaa epäonnistuneen ryöstön loppuselvittelystä. Kovimmankin toiminnan aikana rauhallisesti jatkuva rytmikäs musiikki tuo mieleen Mr. Blonden kyseenalaisten tiedustelumetodien taustoituksen. Runsas hidastuksien käyttö sekä näyttävät ja veriset ampumakohtaukset tuovat taas välittömästi mieleen Woon ja Rodriquezin elokuvien säännönmukaisuudet. Martin Scorsesen rikosrainojen viulunvingutukset säestävät dramaattisia hidastuksia myös Merendinon ohjauksessa. Vaikka elokuva onkin paljon velkaa esikuvilleen, The Real Thing eroaa näkökulmallaan ja säälimättömyydellään ehdottomasti edukseen. Ohjaaja uskaltaa viedä kompromisseitta elokuvansa hamaan loppuun saakka. Hyvää tarinaa tukee onnistunut musiikki.

Vahvat roolisuoritukset

Elokuva rakentuu James Russon voimakkaan ja onnistuneen roolisuorituksen varaan. Mika Kaurismäen vuonna 1995 ohjaamassa Condition Red / Hälytystila -leffassakin pääroolia esittänyt Russo häärii Rupertin hahmossa kyynisessä elämää nähneenä ex-rikollisena, joka on lopulta pakotettu palaamaan kapoiselta keskitieltään leveämmälle polulle. Hänen pääroolisuorituksensa tuokin leffaan vakuuttavuutta ja syvyyttä. Jeremy Piven mad-dog-tyylisenä oman kutsumusalansa ammattilaisena luo taasen "hyvikselle" mukavan mustavalkoisen vastavoiman. Pienillä vinkinomaisilla heitoilla ja tehokkailla kuvakulmilla ohjaaja onnistuukin rakentamaan päähenkilöistään pintaa syvemmälle menevän muotokuvan.

Leffan päähenkilön muotokuvaa tukevat onnistuneet, näppärästi takaumilla rakennetut sivuroolihahmot. Merendino onnistuu jälleen pienillä, tarkoituksellisesti ylitse menevillä tarinakerronnoilla antamaan juuri haluamansa kuvan leffansa hahmoista. Syyllistymättä halpojen rikosrainojen tavallisimpiin helmasynteihin - miespääroolihahmojen ylenpalttiseen machoiluun ja muun näyttelijäkaartin epätoivoiseen ylinäyttelemiseen - ohjaaja onnistuu luomaan Tarantinon värien kaltaiset roolihahmot. Roolihahmot eivät jää pinnallisiksi tai selittämättä vaan toimivat ohjaajan laatimien sääntöjen mukaisesti. Kilpailevan jengin piilossapitäminen ja sen selittämättä jättäminen on myös sekin onnistunut ratkaisu.

Merendinon ohjaus on mukavan synkistelevä rikosraina, joka erottuu edukseen monista kilpailijoistaan. Erittäinkin veriseksi selvittelyksi äityvä kertomus on valitettavasti vain jäänyt suuren budjetin leffojen luomien varjojen pimentoon. Todellakin valitettavaa, sillä monien superkalliiden rainojen ohjaajat eivät yllä omissa töissään Merendinon leffan käsinkosketeltavaan tunnelmaan. The Real Thing onkin oiva todiste siitä, että ohjaaja pystyy luomaan hieman vaatimattomammallakin budjetilla omintakeisen ja onnistuneen tarinan, kunhan vain hänellä on resursseja ja näkökulmia hyväksi ohjaajaksi.

* * * *
Arvostelukäytännöt