Vaara vaanii futismatsissa

Kylmän sodan vuosikymmenet olivat salamurhien luvattua aikaa. 1960–70-luvuilla tuotettiin aiheesta lukuisia erinomaisia jännityselokuvia, jotka kestävät hyvin katselua vielä nykyäänkin – esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Peter Bogdanovichin esikoisohjaus Targets (1968) ja Fred Zinnemanin Sakaali (1973). Ensiksi mainitussa psykopaatti tähtäili ohikulkijoita Texasissa, toisessa taas jahdattiin Charles de Gaullen palkkamurhaajaa Ranskassa.

Aika ei ole kuitenkaan kohdellut kaikkia takavuosien tarkka-ampujaelokuvia yhtä helläkätisesti. Tästä esimerkkinä toimii Larry Peercen ohjaama pitkäpiimäinen Paniikki stadionilla -jännäri (1976), joka tuskin kutkuttaa ketään nykyelokuvien tempoon tottunutta katsojaa. Elokuvassa tuntematon pyssymies vaanii Los Angelesin ja Baltimoren välisen jenkkifutisottelun yleisöä. Poliisipäällikkö Peter Hollyn (jota esittää ironisesti asemyönteisyydestään tunnettu Charlton Heston!) ja erikoisjoukkojen komentaja Chris Buttonin (ohjaajalegenda John Cassavetes) pitää selvittää kiperä tilanne.

Paniikki stadionillaEdellä mainittujen nasevien trillereiden sijaan Paniikki stadionilla on enemmän sukua kyseisen vuosikymmenen pöhöttyneille katastrofielokuville, joissa suurin osa ajasta kuluu erilaisten toisiinsa liittymättömien henkilöhahmojen esittelyyn. Heston ja Cassavetes ehtivät puntaroida tilannetta huolestuneina pitkälle toista tuntia, kunnes otsikossa lupailtu paniikki viimein iskee. Tässä vaiheessa katsojalle alkaa kuitenkin olla jo melko yhdentekevää, ketkä saavat luodista ja ketkä eivät.

Paniikki stadionilla kuuluu samaan elokuvahistorian romukoppaan Liekehtivän tornin (1974) ja Airport-sarjan (1970–1979) kaltaisten teosten kanssa; niissä on vaikea nähdä edes sitä kuuluisaa nostalgia-arvoa. Toisaalta Peercen elokuvan loppujakso on näihin verrattuna suhteellisen vauhdikas ja aikansa valtavirtaelokuviin nähden jopa sen verran karu, että alkuperäistä versiota vesitettiin tv-esitystä varten. Tappajan motiiveihin liittyvät kysymykset – toinen sittemmin korjailtu seikka – vetävät kokonaisuuden kuitenkin lopullisesti antikliimaksin puolelle.

Mieleen tulee vielä toinen perustavanlaatuisempi kysymys: miksei joku älynnyt hoidella ampujaa päiviltä helikopterista heti kättelyssä?

*
Arvostelukäytännöt