Murha Hollywoodissa kotikatsomo

Haluatko katsoa elokuvan, joka kertoo kyttäparivaljakosta? Pitäisikö siinä vielä olla jotain tavanomaisesta poikkeavia ja katsomisnautintoa tarjoavia teemoja? Voiko poliisikaveruksista ylipäätään enää tehdä hyvää elokuvaa hukkumatta massaan? Voi olla, mutta vaikeaa se näyttää totisesti olevan.

Kyttäkaksikosta kertovan elokuvan tulisi tarjota uusia jippoja ja todisteita mielikuvituksen käytöstä erottuakseen muusta tämän tyypin purkasta. Poliisikaveruselokuvat ovat tulleet jäädäkseen, mutta harmittavan usein ne myös muistuttavat toisiaan kliseisyydessään. Ikävä todeta, mutta Murha Hollywoodissa ei erotu edukseen ainakaan omintakeisuudessaan. Tässäkin elokuvassa katsoja saa kokea dejà vú -kokemuksia useaan otteeseen.

Elokuva on ottanut tai pikemminkin yrittänyt ottaa aseekseen komedian. Komediallisuudella on pyritty saamaan elokuvaan lisää virtaa. Joissain kohdin vitsit toimivatkin, ja elokuva on paikoitellen jopa hauska. Toisaalta toiminnan ja komedian yhdistelmä tekee elokuvasta entistäkin haasteellisemman toteutettavan. Toimintakomediassa riskinä on, että komedia syö toiminnan uskottavuutta tai päinvastoin. Komedia onkin elokuvassa monin paikoin väkipakolla mukaan ahdettua ja toisaalta sillä mässäily vie terää myös toiminnalta.

Tyypilliseen tapaan on tässäkin elokuvassa vanhempi ja kokeneempi kyttä Gavilan (Harrison Ford) ja hänen työparinaan nuorempi ja kokemattomampi kollega K.C. Calden (Josh Hartnett). Molemmat heistä puuhailevat omia juttujaan varsinaisen leipätyönsä ohella. Calden pyrkii ansaitsemaan joogaopettajana, jonka "luontoisetuihin" kuuluvat myös komeaa opettajaansa palvovat kauniit kurssilaiset. Calden haaveilee myös todellisesta kutsumuksestaan, näyttelijänurasta. Gavilan puolestaan yrittää tasapainottaa talouttaan kiinteistönvälittäjänä. Varsinaista tehtäväänsä, rap-bändin jäsenten murhaa, he pyrkivät selvittelemään toisella kädellä kaiken muun oheisohjelman ja ihmissuhdeasioiden välissä. Itse murhan ratkaiseminen jääkin elokuvassa toissijaiseksi. Toisaalta puuduttavan pitkäksi venyneellä takaa-ajokohtauksella on ilmeisesti pyritty paikkaamaan murhajuonen hyljeksintää.

Elokuvaan mahtuu mitä erilaisempia elementtejä vailla selvää linkitystä toisiinsa. Useiden elementtien yhteensovittamisessa ongelmana on se, että pääjuoni karkailee tahattomasti käsistä. Lopussa kaikki osaset kursitaan hätäisesti kokoon, mutta se ei peitä kokonaisuuden hajanaisuutta. Lopputuloksessa on liian paljon toisistaan erillisiksi jääviä osasia, jotka vain sekoittavat katsojaa ja hankaloittavat pääjuoneen keskittymistä.

Näyttelijät ovat kutakuinkin onnistuneet suorituksissaan. Hartnett on jollain tapaa jopa sympaattinen ja pelaa kohtalaisesti yhteen Fordin kanssa. Ford ei ole omimmillaan tässä genrehybridissä, mutta selvästä epäonnistumisestakaan ei häntä voi syyttää. Koko elokuvaakaan ei voi täysin teilata, sillä mukavan viihdyttäviä kohtiakin elokuvasta kieltämättä löytyy. Valitettavasti Murha Hollywoodissa ei pysty irrottautumaan muusta tämän tyypin pinnallisesta poliisihupailupurkasta, vaan jämähtää tahmean tavallisiin toistoihin.