Monsterit Oy kotikatsomo

Pixarin ja Disneyn yhteistyö tietokoneanimaation saralla jatkuu kahden lelu- ja yhden ötökkäseikkailun jälkeen. Tällä kertaa pikseleistä on luotu hirviöitä, mielikuvituksellisia lastenkamareiden komerokummajaisia. Monsterit Oy antaa kasvot niille monille pelottaville olioille, joita jokainen lapsi ennen nukahtamistaan joskus kuvittelee olevan sänkynsä alla tai juuri kaapissaan.

Monsterit Oy:n energian tuotantotekniikka on vertaansa vailla. Yhtiön kouluttamat möröt lähetetään komeroiden ovista lasten makuuhuoneisiin pelottelemaan ja keräämään kakaroiden kirkaisuista vapautuva energia talteen. Firman paras pelottelijatiimi on Tarmo Karvanen ja hänen assistenttinsa Masi Pallopään. Kaksikon rauhaisa työelämä järkkyy, kun pikkuruinen Buu-tyttö pääsee vahingossa komeron oven kautta monsterilaan. Riehakkaan pienokaisen takaisin saaminen onkin lähes mahdoton tehtävä. Tyttösen perässä kun on myös kaverusten pahin kilpailija Räähkä Poks, joka haluaa napata hänet ilkeisiin energiakokeiluihinsa.

Ensimmäisen kokopitkän tietokoneanimaation Toy Storyn (1995) aikoihin Pixar sai osaamisellaan vielä silmät ymmyrkäisiksi ihmetyksestä. Nykyisen digitaaliefektitulvan seassa siihen tarvitaankin jo paljon enemmän kuin vain oikea ohjelmisto. Monsterit Oy:ssa hahmojen ilmeikkyys alkaa jo lähennellä perinteisen animaation tasoa, vaikka siihen vielä matkaa onkin. Varsinkin Buu-tyttönen on hellyttävimpiä ilmestyksiä koko bittianimaation saralla. Joskin suurelta osin aidon lapsen äänensä, eikä niinkään ulkoisen olemuksensa ansiosta. Ison Tarmo Karvasen suomalaiseksi ääneksi Jussi Lampi oli oiva valinta. Miehen kun mieltää suureksi kooltaan jo entuudestaan.

Aikuiselle elokuvan tarinassa on tietysti omat puutteensa. Mutta tällä kertaa se luettakoon vain plussaksi, sillä kerrankin on selvästi kyseessä lastenelokuva. Monesti elokuvayhtiöt yrittävät väkisin vääntää animaatioistaan niin kutsuttuja kokoperheen elokuvakokemuksia saaden aikaan vain muotopuolia leffahybridejä, jotka tuottavat lähinnä vatsan väänteitä ja yleistä pahoinvointia. Disneykin on usein tällaisiin syyllistynyt. Esimerkkinä vaikka taannoinen ontto rymistely Atlantis - kadonnut kaupunki (2001).

Monsterit Oy on puhtaampi lastenelokuva kuin monet muut sellaisiksi itseään kutsuvat tekeleet. Sen voima on sadunomaisuudessa, iloisuudessa ja tietysti lasten niin paljon pitämässä vauhdissa. Jännitystäkin on vain ihan sopivasti pienemmän katsojan tarpeisiin. Helmenä julkaisulla on myös teattereissa alkukuvana nähty Oscar-palkittu Lintuset-lyhytanimaatio, joka on riemukkuudessaan aivan loistava.