Miss Haaksirikko kotikatsomo

Epätodennäköinen tapahtuu. Lentokoneet lentävät kolarin ja joukko kauniita ja kurvikkaita missikandidaatteja haaksirikkoutuu ei-autioksi osoittautuvalle saarelle. Naisten lisäksi eriskummalliselle saarelle joutuvat Green Milesta (1999) muistuttava John Cappuccino ja kaksi lentäjää. Toinen lentäjä on pöhkö playboy, toinen aavistuksen terävämpi rassukka. Rassukka on Mike (Charlie Schlatter), joka kehittelee rantaan Cast Awayn (2000) henkeen huuhtoutuvista paketeista itselleen varsin hyvin varustellun kotiluolan internetyhteyksineen kaikkineen. Ainoastaan yhden kaunottaren älykkyysosamäärä ylittää kuppikoon. Hän on lentoemäntä Julie (Joyce Giraud), joka saa Miken sydämen läpättämään.

Bryan Michael Stollerin (Dragon Fury II, 1996) elokuva on harvinaisen huono. Juoni on hirveää huttua, efektit kökköjä, yksittäiset kohtaukset kaatuiluineen kamalia. Huumori on halpaa ja puhkikulunutta, intertekstuaaliset viittaukset muihin elokuviin ja populaarikulttuurin ilmiöihin haukotuttavat. Karmeinta on ajatus, että tämän pässilauman, ja tietysti Michael Jacksonin, harteilla lepää ihmiskunnan tulevaisuus.

Tuoreimmillaan tällainen törttöily voisi olla viattoman hauskaa Poliisiopistojen tapaan. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja viattomuus tässäkin asiassa menetetty. Vitsien tulon näkee kilometrien päähän, joten kohdalle osuessaan ne onnistuvat enää vain vaivaannuttamaan. Elokuva on pakko katsoa kahdessa osassa, jottei katsojalta tuhoutuisi liian paljon aivosoluja yhdellä kertaa.

Campista ja paljaasta pinnasta pitäville Miss Haaksirikko voi tarjota jotain, kevyttä komediaa hakevan kannattaa jatkaa hakemista. Jos olet joutumassa autiolle saarelle, jätä tämä elokuva ajelehtimaan ulapalle.