Hyökkäys poliisiasemalle kotikatsomo

Vanhan kierrättäminen on nykykulttuurin elinvoima. Tunnettujen teosten uusintaversiot ovat tavallisia juuri elokuvan saralla. Perinteisen korkeakulttuurin piirissä moista ryöväämistä ei voisi edes kuvitella. Maalaustaiteen ja kirjallisuuden klassikot ovat saaneet olla rauhassa ja jos rauhaa on rikottu, niin sekin on ollut populaarikulttuurin elämöintiä.

Viime vuosina on elokuvateollisuudessa ollut trendinä uusintaa muutaman vuosikymmenen takaisia kulttielokuvia. Texasin moottorisahamurhien ja Kuolleiden aamunkoiton rinnalla on nyt toisinnettu John Carpenterin Rio Bravolle kumartava kivenkova toimintaelokuva Hyökkäys poliisiasemalle. Carpenterin teos henki kolkkoja huokauksia aikansa yhteiskunnan asennemaailmasta kylmäävimpänä esimerkkinä kostonkierteen käynnistävä pikkutytön ampuminen jäätelöautolla. Yhdenkäden syntikkamusiikilla rytmitetty elokuva edustaa tehovoimaltaan toimintaelokuvan klassikoita.

Uusintaversiolle on vaikea keksiä muita syitä kuin Hollywoodin yhä paheneva ideaköyhyys ja sokea halu tehdä pelkkää rahaa. Uutta versiota ei ole viitsitty päivittää kuin kosmeettisesti. Asetelmat ovat samat mutta dynamiikka toiminnasta puuttuu. Jotain kertoo jo se, että elokuvan alkuun on lisätty turha johdatusosa päähenkilönsä sielunmaailman selittämiseksi.

Käsikirjoittaja-tuottaja James DeMonacon ja ranskalaisohjaaja Jean-François Richet’n ansioksi on luettava se, että he ovat kiitettävästi säilyttäneet alkuteoksen tunnelman ja säästäneet uusintaversionsa nykytoimintaa kiusaavalta huumorilta. Lopputulos on tuimaa ja periksi antamatonta toimintaa, mikä sinällään kunnioittaa amerikkalaisen toimintaelokuvan maskuliinista kulta-aikaa.

Dvd:llä on määrällisesti paljon lisämateriaaleja yhden levyn painokseksi. Lyhyehköissä esittelypätkissä käydään läpi elokuvan tekemistä eri näkökulmista ja varsinkin toimintaelokuvan ystäville nämä esittelyt ovat kohtalaisen kiinnostavia. Sen sijaan making of on tavanomaista omakehua ja kun näyttelijätaidoton rappari Ja Rule mesoaa heidän versionsa olevan alkuperäistä vähän parempi, on pakko katsoa jo terapian takia Carpenterin versio jälleen kerran uudestaan.