Minari kotikatsomo

Amerikkalaisessa elokuvassa harvemmin nähtävä kielellisten vähemmistöryhmien elämä paistaa lämpimästi ohjaaja Lee Isaac Chungin omaelämäkerrallisesta elokuvasta Minari (2020). Pienen sydänvikaisen David pojan (Alan Kim) tasolta kerrottu tarina vie koreanamerikkalaisen Yin perheen matkassa 1980-luvun Arkansasin maaseudulle kasvattamaan korealaisia kasviksia. Jännite muodostuu siitä, voivatko Yit sopeutua uuteen ympäristöönsä sekä pysyä vaikeuksistaan huolimatta yhtenäisenä perheenä.

Perhe-elämän seuraamiseen tiivistyvä elokuvassa kuvataan sen jäsenten välisiä välittäviä ja ajoittain myös kuumenevia tunteita. Kanaloissa uransa tehnyt yritteliäs Jacob isä (Steven Yeun) haluaa maanviljelijänä olla oman itsensä herra. Omiin taitoihinsa liikaakin luottaessaan hän joutuu kohtaamaan tyhjästä aloittavan yrittäjän ongelmien täyttämän arjen, mihin ei Reaganin Yhdysvalloissa ole juuri tukea tarjolla.

Monica äidillä (Han Ye-ri) ei ole samanlaista luottoa miehensä onnistumiseen, mikä näkyy alusta alkaen hänen tyrmistyneiltä kasvoiltaan asuntoautokodin todellisuuden paljastuessa. Parisuhteen konfliktit ja paluu turvallisempaan entiseen elämään kaihertavat mielessä. Helpotusta tarjoaa kujeilevan isoäidin Soon-jan (Youn Yuh-jung) saapuminen lasten seuraksi, mikä taas aiheuttaa amerikkalaistuneelle Davidille vastahankaan asettumista. Kaksikon suhteen kehittymisen seuraaminen koskettaa, kun heidän väliltään löytyy yllättävää hengenheimolaisuutta sekä samankaltaisia fyysisiä rajoitteita.

Chungin kuvaajan tausta paistaa läpi upeasti sommitelluista luontomaisemista, joiden oikea paikka on valkokankaalla. Näissä keskilännen peltomaisemissa ja vaikeissa perhesuhteissa on David Lynchin The Straight Storyn (1999) henkeä. Luonnon ja kasvamisen ihailuun sekoittuu kasarinostalgiaa sekä korealaisia perinteitä. Menneisyyttä ei silti ihannoida vaan odotukset suhteutuvat realistisempaan maalaiselämän arkeen.

Vedensaannista muodostuu niin käytännön ongelma kuin symbolinen tekijä perheen uuden elämän jatkumiselle. Yit pyrkivät isoäidin tuoman Minari-kasvin tavoin juurtumaan amerikkalaiseen maaseutukulttuurin maaperään, mutta samalla säilyttämään oman korealaisen identiteettinsä. Lapsille tämä on helpompaa kuin vanhemmille tai isovanhemmille, missä tuodaan hyvin ilmi siirtolaissukupolvien erilaiset kokemukset.

Minari on vaikeuksien esittämisestä huolimatta elämäniloisuudessaan koukuttava elokuva kuten toinenkin tuotantoyhtiö A24:n amerikkalaisen yritteliäisyyden kuvaus First Cow (2019). Ennakkoluulot ja rasismi jäävät kerrankin taustalle Yin perheen positiivisten kokemusten ja kohtaamisten korostuessa. Apua perheelle löytyy yllättävässä muodossa paikallisesta sotaveteraanista ja hartaasta uskovaisesta Paulista (Will Patton), jossa manifestoituu uskonnon rooli lähimmäisen tukena.

Tärkeän korealaissiirtolaisten näkökulmansa lisäksi Chungin elokuva edustaa hyvin perinteistä pienimuotoista amerikkalaista independent-tuotantoa. Perheille ja isoäideille kuuluvassa Minarissa alamäistä huolimatta toisista välittäminen ja usko parempaan tulevaisuuteen kantavat elämän kasvua eteenpäin.