Melancholian 3 huonetta kotikatsomo

Melancholian 3 huonetta tarjoaa katsojalle näkymän kolmeen huoneeseen, joita kutsutaan kaipaukseksi, hengittämiseksi ja muistamiseksi. Kukaan ei ohjaa katsojaa käsipuolesta, kertoja on suurimman osan ajasta hiljaa; hän sanoo vain, että kyse on Tshetshenian sodasta.

Kaipaus on sotapoikien huone. Pojat on lähetetty tai he ovat päätyneet Pietarin lähellä sijaitsevaan sotilasakatemiaan, jossa kuri on kova ja ainoa suunta on sotaan. Vaikeista olosuhteista lähtöisin olevat pojat ovat juurettomia, paikkaansa etsiviä lapsia, jotka kaipaavat elämäänsä pysyvyyttä. Sotilasakatemian kolkot huoneet ovat heidän turvapaikkansa.

Hengittäminen tapahtuu Groznyin raunioilla. Muutamat sitkeät asukit ovat jääneet sodan runtelemalle alueelle ja jatkavat eloaan kurjista olosuhteista huolimatta. On muistettava hengittää. Ingusiassa kuvattu kolmas huone on päällisin puolin rauhallinen, turvallinen paikka elää. Pakolaisleireillä asuvat ihmiset ovat kuitenkin sotamuistojen runtelemia. Sodasta muistuttavat äänet tunkeutuvat heidän arkeensa, vaikka taistelut ovat kaukana. Sota on läsnä ihmisten ruumiissa.

Melancholian 3 huonetta on dokumentaarinen essee, eräänlainen elokuvatriptyykki Tshetshenian sodasta ja sen jättämistä jäljistä. Honkasalon dokumentaarinen ote perustuu pitkäjännitteiseen tarkkailuun pienen etäisyyden päästä. Niin kuin teoksessaan Tanjuska ja seitsemän perkelettä (1993) ohjaaja antaa kuvaamiensa henkilöiden touhuta edessään. Kärsivällinen katse palkitaan upeilla otoksilla, joiden nyanssit ovat sotadokumentaareille harvinaisia. Eurooppalaisen taide-elokuvan perinteestä innoituksensa saanut ilmaisu on viipyilevää, paikoin jopa maalauksellista. Kuvatut maisemat tuovat mieleen Andrei Tarkovskin Peilin (1975) tuulessa huojuvat viljapellot.

Ohjaaja ei pyri todistamaan sodan kauhuja tai tuomaan niitä katsojan silmien eteen osoituksena nykymaailman ongelmista. Honkasalo etsii sodan todellisuutta rintaman takaa. Todellisuutta ovat lasten kasvot, huuruiset maisemat ja kolkkouttaan kumisevat rakennukset. Teoksen arvo on siinä, ettei se toista katsojalle jo entuudestaan tuttuja sotakuvastoja ja kauhunhetkiä, vaan osoittaa kohti sodan tuntemattomampia rihmastoja.

Sen sijaan, että Honkasalo selittäisi Tshetshenian sodan tapahtumat yksityiskohtaisen tarkasti, kertoisi taustoja ja arvioisi tulevaisuutta, hän pakottaa katsojan ajattelemaan itse; miettimään, miten tähän on päädytty ja mitä tämän jälkeen tapahtuu. Ehkä juuri tämän takia Melancholian 3 huonetta on kaikki palkintonsa ansainnut.