Locke & Key kotikatsomo

Yhdysvaltain murhatilastoista katsauksia tekevä FBI listasi tuoreimmassa yhteenvedossaan, kuinka vuonna 2019 murhauhreista 28,3 prosenttia tuli perheen ulkopuolisen tuttunsa surmaamaksi. Yhdysvaltoihin sijoittuva televisiosarja Locke & Key käsittelee tästä seuraavaa traumaa, kun Locken perheen isä kuolee tuttunsa ampumiin luoteihin. Nina-vaimo sekä sisarukset Tyler, Kinsey ja Bode jäävät yksinään surun mutta etenkin hämmennyksen kanssa. Mistä isä ja ampuja tunsivat toisensa?

Kun kysymyksiin ei löydy vastauksia ja koti vain muistuttaa puolituttujen vaaroista, perheen rippeet päättävät vaihtaa naapurustoa. Muuttokuorma suuntaa kohti mystistä Locken sukukartanoa. Kartanossa elämä näyttää hetken turvalliselta, kunnes Bode saa käsiinsä mystisen taika-avaimen. Sen kylkiäisenä tulee tosin ikiaikaisen kaivon pohjalle vangittu murhanhimoinen entiteetti. Samassa erilaisia taika-avaimia, kuten väline omien muistojen uudelleen elämiseksi, alkaa löytyä lisää.

Avaimet ovat sarjan keskeisin väline merkitysten purkamisessa. Locken perheelle ne mahdollistavat maagisen eskapismin surun täyttämästä arjesta, kun taas avainten käyttöä sabotoiva antagonisti symboloi kaiken lävistävän trauman läsnäoloa. Ottamalla antagonistista mittaa perhe lähestyy samalla yhtenäistymistä ja isän kuolemasta alkaneen lamaantumisen selättämistä.

Näppärältä symboliikaltaan Locke & Key on kuin tunnelukko, jossa fantasia toimii ymmärrykseen johtavana terapeuttisena työvälineenä. Se vertautuu vahvasti Narnian tarinat ‑elokuvatrilogiaan (2005–2010), jossa toisen maailmansodan trauman runtelemassa maailmassa lapsihahmot kokevat kasvutarinansa maagisen fantasiaseikkailun kautta.

Klassikkomateriaalia ei Locke & Key lupaavasta perusideastaan huolimatta ole. Tarinankerronnan ongelmat juontuvat fantasiaseikkailun ulkopuolisista tapahtumista ja niille annetusta tilasta. Kasvukertomusten klassikoita mukailevan symboliikkansa syventämisen sijaan avainmysteeri yrittää olla samanaikaisesti fantasiaseikkailu, kuvaus perhe-elämästä, kouludraama, murhatrilleri ja tarina orastavasta rakkaudesta.

Etenkin juonenkuljetus, jossa sisaruksista vanhimmat käyvät koulua ronkkii väkinäisine konflikteineen immersiota pahemmin kuin taika-avaimet. Esimerkiksi ahdistuneen Kinseyn ystävät haluavat jatkuvasti puhua murhilla mässäilevistä kauhuelokuvista, vaikka he tietävät hänen isänsä menehtyneen verisissä olosuhteissa. Sitten ihmetellään jaksosta toiseen, miksi Kinseylle tuli paha mieli.

Koomisissa määrin empatiakyvyttömien kavereiden sähellykset eivät mittavasta ruutuajastaan huolimatta edistä pääjuonta mitenkään, mikä asettaa sarjan fokuksen kyseenalaiseksi. Sukukartanon ulkopuolella tapahtuva draama kasvaakin sarjan edetessä merkittäväksi kompastuskiveksi, jonka taakse on lukittu muuten toimiva fantasiakertomus trauman selättämisestä perheen voimin.