Koston suudelma kotikatsomo

Koston suudelma on löysähkö remake Henry Hathawayn vuonna 1947 valmistuneesta film noir -trilleristä. Kuten yleensä, uudelleenfilmatisoinnit eivät lupaa hyvää, ei nytkään. Reilun viiden vuoden jälkeen Schroederin ohjaus ei tunnu yhtään sen paremmalta, vaikka roolimiehitys on aikamoinen.

David Caruso näyttelee ensimmäistä pääosaansa pitkässä elokuvassa uutta elämää aloittelevana entisenä pikkurikollisena, Jimmy Kilmartinina. Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, kaidalla tiellä pysytteleminen ei ole niitä helpoimpia haasteita. Kapuloita rehellisen elämän rattaisiin lyö serkkupojan (Rapaport) limakuljaska, jonka helppisen seurauksena häkin ovet sulkeutuvat taas lojaalin Jimmyn selän takana ja elämä alkaa mennä päin helvettiä. Lopulta Jimmy päätyy arvaamattoman rikollisliigan pomon, kostonhimoisen poliisin ja epäluotettavan syyttäjän pelinappulaksi leikkiin, jossa rehellinen mies ei pärjää. Amerikkalainen sankari on kuitenkin parhaimmillaan ahdistettuna ja yksin, ja niin Jimmy päättää kostaa niin pahoille pojille kuin viranomaisillekin.

Hyvässä trillerissä juoni tiivistyy aina sietämättömästi loppua kohden, kun taas Koston suudelmassa se hajoaa käsiin. Asetelmasta olisi luullut saavan irti nasevampaakin kerrontaa, kun rehellinen ja suoraselkäinen mies ei ole tervetullut lain kummallekaan puolelle. Lopun tapahtumissa ei vältytä edes tahattomalta komiikalta, kun kaksi ylinäyttelevää kulmakunnan kukkoa, Caruso ja Cage, ottavat mittaa toisistaan. NYBD Bluessa itsensä lopullisesti läpilyönyt Caruso ei suuren kankaan puolella koskaan päässyt irti maneereistaan, joten ei mikään ihme, että hänen tähteytensä ei noussut lentoon.

Yleisesti näyttelijätyö on kuitenkin takuulaatua, mutta varsinkaan Cagea ei kukaan ole uskaltanut pitää aisoissa. Hänen roolihahmonsa Little Junior on muutenkin ongelmallinen, kun gangsterin korsto vaikuttaa selvästi liian tyhmältä ollakseen niin älykäs kuin annetaan ymmärtää. Little Junior selittää esimerkiksi jokapäiväistä selviytymisfilosofiaansa akronyymein, joista hän saa osviittaa elämälleen, joka on taas turpiin vetämistä ja riehumista. Little Juniorin oman akronyymin on pakko tietenkin olla jotain sellaista kuin BAD, eli balls, attitude, direction. Tällainen elämänohje on kuin jostain amerikkalaisen henkinen hyvinvointi -lehden sivustoilta. Ehkä siinä oli jotain ironiaa, jota en ymmärtänyt.

Koston suudelma olisi ollut parempi, jos ylimääräisiä juonen rönsyilyjä olisi karsittu. Vaikka rikostarinassa pitääkin olla koukkuja, niin ylimääräiset koukerot syövät kerronnan tehoja. Lisäksi päähenkilön kulunut perhemotiivi vesittää ne vähätkin yhteiskunnalliset kommentit. Joskus vielä muistettiin se, että turha tunteilu ei kuulu kivikovaan rikostrilleriin.

DVD / Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (voi katsoa ilman tekstitystä); Lyhytvideot: 1. David Caruso, 2. Nicolas Cage, 3. Helen Hunt, 4. Samuel L. Jackson, 5. Michael Rapaport, 6. Barbet Schroeder, 7. Susan Hoffman; Dokumenttikooste; Traileri.