Paljon melua tyhjästä
Mekastavat teinit ovat ehtymätön lähde tehdä elokuvia. Paikoin teinien elämästä temmatut tarinat ovat olleet jopa vavahduttavia, kuten skineistä kertonut australialaiselokuva Romper Stomper (1992). Valitettavan usein teinielämän kartoitus kilpistyy kuitenkin amerikkalaiseen high school -menoon. Purukumikulttuurin tuotteisiin verrattuna brittielokuvan odotuksia voi pitää korkealla, kun elokuvan lähtökohdat ovat aikuistumisensa kynnyksellä olevissa nuorissa, joille viikonloppu on höyryjen päästelyn aikaa.
Human Traffic on käsikirjoittaja/ohjaaja Justin Kerriganin debyytti, joka on niittänyt arvostusta ja pystejä. Viikonloppuhulinan voi siis tulkita yhteiskunnallisesti kantaaottavaksi asiaksi. Kovin kummoisia kannanottoja tai filosofisesti syvällisiä pohdintoja tämä porvarillistunut entisaikojen holistiteini ei Human Trafficista kuitenkaan löytänyt. Puolitoista tuntia kuluu siinä, kun kaverilauma sekoilee yhden viikonlopun. Autuaaksi aluksi on toki ensin selvitelty kuinka onnettomista ihmiskohtaloista onkaan tarinassa kysymys.
Eipä juuri turhemmasta asiasta voi loppujen lopuksi elokuvaa tehdä kuin päämäärättömien nuorten kaman vedosta ja baarireissusta. Elokuvassa ei esitetä piirunkaan vertaa vakavaa syy-seuraus-pohdintaa päihteiden holtittomasta käytöstä. Ei. Päinvastoin pollan sekoittaminen on hienoa ja hauskaa. Ilmeisesti e:n nappailusta ei tule krapulaa. Ilmeisesti brittinuoret ovat vielä säälittävämpää pullamössösukupolvea kuin pohjolan kanssateininsä. Meno on elokuvassa kaikin puolin laimeaa ja pauhaavista klubeista ei debyyttiohjaaja saa mitään videotreffejä rankempaa kaivettua esiin. On se kumma, kun on jopa Turussa tullut oltua osallisena monin verroin dynaamisemmassa menossa.
Teiniangstinsa jo vessasta alas vetäneille Human Traffic on tylsää ja mitäänsanomatonta heilumista, mutta ehkäpä parhaassa hormoni-iässä tällainen mekastus kolahtaa. Paljon melua tyhjästä. Ainoa lohtu lieneekin siinä, että kyseessä on debyyttiohjaus. Jotain parempaa voi siis Kerriganilta vielä joskus olla luvassa odottaa, sillä kameraa hän kyllä osaa ihan sujuvasti käyttää.
DVD / kuva: 16:9 anamorfinen widescreen, ääni: Dolby Surround 2.0, tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä), special features: trailer, music video, cast biographies.
Seuraava:
10 Things I Hate About You
Arvostelu elokuvasta 10 Things I Hate About You.
Edellinen: Terapian tarpeessa
Arvostelu elokuvasta Analyze This / Terapian tarpeessa.