Hitler – pahan lähettiläs kotikatsomo

Isabelle Clarken ja Daniel Costellen ohjaama kaksiosainen, alun perin Ranskan televisiolle tekemä tv-dokumenttielokuva on kansainväliseltä nimeltään Apocalypse: The Rise of Hitler. Suomeksi teos julkaistaan nimellä Hitler – pahan lähettiläs, joka on turhan kärjistävä ja yksipuolistava titteli. Hitlerin ylettömällä demonisoinnilla kun on haitallinen vaikutus toisen maailmansodan ja holokaustin kaltaisten asioiden syiden ja seurauksien analysointiin. Ei sota yhtä miestä kaipaa, eikä toisen maailmansodan historia vain yhtä henkilöä, edes Johtajaa.

Dokumentti ei onneksi sorru liialliseen Hitlerin pahuuden yliluonnollistamiseen tai ylikorostamiseen, vaikka välillä taustalla onkin häivähdys perinteisestä paatoksesta, kun otokset kuolemanleirien uhreista tulevat ruutuun. Ei sikäli, että näitä otoksia tulisikaan unohtaa. Ensisijaisesti dokumentti kuitenkin keskittyy taustoittamaan Euroopan aatteellista, yhteiskunnallista ja taloudellista kurimusta aina ensimmäisen maailmansodan alkuhetkistä alkaen. Se asettaa Aatun kontekstiinsa ja etsii niitä taustatekijöitä, jotka johtivat vahvojen vastakkaisten aatteiden, kuten kommunismin ja kansallissosialismin nousuun ja Saksan tarpeeseen näyttää mahtinsa.

Dokumentti on kelpo kartoitus Saksan silloiseen poliittiseen tilanteeseen. Ensimmäisen maailmansodan nöyryytysten ja kurjuuden huipensivat vasemmistojoukkojen terrori ja vallankaappausyritykset. Voima saa yleensä aina vastavoiman, ja sodan pettymysten jälkimainingeissa vastavoimaksi nousi oikeistonationalismi, jonka sytykkeenä oli viha sosialismia ja juutalaisia kohtaan. Tähän vihaan Hitler heitti kenties sytykkeen, mutta rovio oli jo rakennettu valmiiksi. Saksan surkea kohtelu ensimmäisen maailmansodan jälkeen mahdollisti natsienkin nousun. Jos Saksaa ei olisi nöyryytetty ja suistettu taloudelliseen alamäkeen, Aatu ei olisi koskaan saanut puolueestaan muuta kuin pikkupuolueen.

Ranskalaisohjaajat ruotivat dokumentissa itsekriittisesti myös oman maansa eli Ranskan vaikutusta Saksan tulevaan poliittiseen kenttään. Ranskahan pakotti Saksan katastrofaalisen tiukkoihin rauhanehtoihin, jonka lisäksi ranskalaiset tekivät varsin härskejä, nykyhistorian pitkälti sivuuttamia operaatioita Saksassa, kuten hiilikaivosten valtauksia, jotka lisäsivät nälänhätää ja työttömyyttä. Viha Ranskaa kohtaan oli tärkeä osa natsipuolueenkin propagandakoneistossa.

Hitlerin henkilöhistoriaakaan ei unohdeta, ja dokumentti käy läpi jo tutut mutta johdonmukaisesti esitetyt vaiheet nuorukaisesta, josta ajan ja erinäisten pettymyksien myötä kehkeytyi poliittinen agitaattori ja vallantavoittelija. Dokumentti kertaa eloisasti, kuinka Hitler treenasi puhumistaan ja eleitään sekä rakensi huolella imagoaan kuin nykyisetkin poliitikot ja julkkikset.

Parasta teoksen antia ovatkin vanhat kuva- ja filminpätkät vanhasta viiksiniekasta ja ylipäätään vanhat filmit ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisestä ajasta. Osa mustavalkofilmeistä on värjätty jälkikäteen värillisiksi, mikä hieman rikkoo autenttisuutta. Toisaalta paradoksaalisesti kuvien värimanipulointi lisää autenttisuuden tunnetta, sillä väritapahtumat tuntuvat nykykatsojasta paljon todenmukaisemmilta ja läheisemmiltä kuin mustavalkopätkät, jotka on helpompi lokeroida päässään etäiseksi esihistoriaksi.

Kokonaisuutena dokumentti on varsin perinteinen, mutta luontevasti etenevä ja laajempaa perspektiiviä tarjoava katsaus Hitlerin ja Saksan vaiheisiin ennen toisen maailmansodan syttymistä. Dokumentintekijät ovat järkevästi rajanneet myöhemmät sotavuodet pois, ja ne olisivatkin uuden vastaavan dokumentin paikka. Toki kattava dokumentti olisi myös tarpeen yhtä pahasta ellei pahemmastakin tyrannista eli Stalinista, jota ei sovi jättää yhtälöstä pois, kun ruoditaan toisen maailmansodan syntyä, kulkua ja vuosikymmeniä kestäneitä jälkivaikutuksia.