Hiidenpata kotikatsomo

Disneyn klassisen kauden viimeinen koko illan animaatio, Hiidenpata, valmistui vuonna 1985 takanaan massiiviset toistakymmentä tuotantovuotta ja siihen maailman aikaan hurjat 25 miljoonan dollarin tuotantokustannukset. Suuresta panostuksestaan huolimatta Hiidenpata oli floppi. Se ei Yhdysvalloissa teatterilevityksessä tuottanut edes tuotantokustannuksiaan takaisin, mitä pidettäneen eräänä elokuvan kannattavuuden mittatikkuna.

Hiidenpata päätti Disneyn tappiollisten animaatioiden kauden, kun 80-luvun puolivälin jälkeen yhtiö rukattiin uuteen uskoon ja mistä lähtien se on ollut eräs viihdeteollisuuden tehokkaimpia rahasampoja. Käsinpiirretty animaatio koki kuolinkouristuksensa Hiidenpadan myötä, kun 25. Disneyn koko illan animaatio tehtiin vielä käsityönä, mutta maustettiin ensikertaa ripauksella tietokoneanimaatiota. Hiidenpata on kauniina käsityönä Lumikin, Dumbon ja Prinsessa Ruususen veroinen klassikko, joka ansaitsisi paljon suuremman arvostuksen mitä sille konsanaan on langennut. Tämä animaatiohistorian eräs hyytävimmistä taruista jättää kevyesti varjoonsa näytellyt kauhukuvat, kun kalmainen Kuningas Hornansarvi astuu näyttämölle. Miksiköhän Hiidenpata ei tahtonut viehättää perheen pienimpiä? Syy tuskin oli pelkästään tuon ajan Master of the Universe -kulttuurissa.

Taru kertoo mystisestä Hiidenpadasta, joka sisältää kammottavia voimia. Padan sijainnin tietää vain pieni herttainen selvännäkijä-possu, Hen. Hurja Kuningas Hornansarvi aikoo löytää tuon maagisen padan valjastaakseen alaisikseen Tuonelan soturit. Hornansarvi haluaa Henin! Sikopaimen Taran saa isännältään tehtäväksi suojella pientä Heniä. Mutta miten sikopaimen voisikaan uhmata pahuuden voimia ilman, että hän saa avukseen pienen karvaturrin Purrin, suloisen Elenan ja harmittoman Harpisti Harpon. Näiden viattomien sielujen käsissä on maailman pelastaminen pahuuden vallalta…

Vanhassa vara parempi

Hiidenpata perustuu Lloyd Alexanderin samannimiseen romaaniin. Tarina on kerronnallisesti mitä ilmiömäisimmin sovitettu vajaaksi puolitoistatuntiseksi animaatioksi. Taruihin kuuluvat elementit, kuten nuori urhea soturi; kaunis neito; suuri paha ja viaton marttyyri, ovat kaikki kohdallaan. Pienet veikeät keijukaiset ja hyväntahtoinen huumori keventävät kerronnan kulkua, mutta kun tarina on vakaasti naulittu keskiaikaisen pahuuden mytologian jalustalle, ei kauhun elementtejä voida yksinkertaisesti välttää.

Huolimatta sadunhohtoisuudestaan Hiidenpata ei ole lasten animaatio. Lastenelokuvaksi siinä on liian vähän hyväntahtoista veikeyttä ja liikaa pelottavaa pahuutta. Kohtaus, jossa Hornansarvi loihtii Hiidenpadasta elämän Tuonelan sotureille, sisältää sellaista maagista pahuutta, johon en ole törmännyt yhdessäkään "oikeassa" kauhuelokuvassa. Ilmankos perheen pienimmät vesat porasivat pelosta silloin aikanaan, kun tämä taideteos esitettiin valkokankaalla. Miten sitten lienee nyky-, tietokonetulitukseen totutettujen, lapsosten laita? Tiedä häntä, mutta Hiidenpadan parissa viihtyy varttuneempikin katsoja kymmenen vuotta elokuvan teatterikierroksenkin jälkeen.

Hiidenpata huokuu alusta loppuun mitä parhainta elävyyttä. Käsinpiirretyt hahmot ja taustamiljööt huokuvat sitä animaation lämpöä, mitä parhaimmillaan on nähty Lumikin ja Dumbon kaltaisissa klassikoissa. Sittenminhän Disneyn animaatiot ovat vähitellen kyllästyneet mitä näyttävimmällä tietokoneanimaatiolla: kolmiulotteiset kamera-ajot ovat täydellisyydellään lähes sokaisseet katsojansa. Nykyanimaatiot ovat tekniseltä toteutukseltaan huippuunsa viritettyjä, mutta se lämpö, joka teki 25 ensimmäisestä Disney-animaatiosta klassikkoja, on kadonnut.

Video ei vedä vertoja valkokankaalle

Se, että Disneyn klassisia animaatiotaiteen helmiä on julkaistu videolle viimeaikoina runsaasti, on tottakai positiivinen ilmiö. Mutta - kun Hiidenpadankin on nähnyt valkokankaalla, niin videoversio tuntuu jopa lähinnä mitättömältä tusinapiirretyltä. Syy siihen on selkeä. Suomen markkinoille ei tuoda Disneyn animaatioiden alkuperäiskielisiä versioita ja vielä vähemmän wide screen -formaatissa. Voi vain kuvitella miten 70 milliselle formaatille julkaistu valkokangasversio kutistuu ahtaassa tv-ruudussa!

Pekka Lehtosaari on taas kertaalleen loistanut suomenkielisen toteutuksen tahtipuikoissa. Hyvin Lehtosaari ja kaikki suomenkieliset ääninäyttelijät ovat tehtävistään suoriutuneet. Siltikään suomenkielinen versio ei vedä vertoja alkuperäiskieliselle versiolle. Hyvänä esimerkkinä Kuningas Hornansarven rooli, josta suomenkielisessä toteutuksessa Heikki Sankari selviytyy kunnialla, mutta hyytävyyden Hornansarven olemukseen sai ainoastaan John Hurt alkuperäisessä toteutuksessa.

Hiidenpata on Disneyn klassisia piirrettyjä, siitä ei pääse mihinkään. Valitettavasti vain nyt videolle julkaistu suomennettu versio nakertaa oleellisen osan pois tästä taideteoksesta.

Allaolevat tähdet ovat itse elokuvalle. Suomeksi puhuttu videoversio saa neljä tähteä.