Herkules kotikatsomo

Walt Disneyn nimeä kantava amerikkalainen yhtiöjättiläinen on tuonut viimeisimmän piirroselokuvansa videolevitykseen Suomessa. Jos Disneyn ensimmäisen pitkän piirretyn tarina perustui ikivanhaan Lumikki-satuun, niin 35 menestyselokuvaa ja 60 vuotta myöhemmin ovat Disneyn käsikirjoittajat iskeneet kyntensä Kreikan jumaltarustoihin. Disneyn ideanikkarit ovat antaneet animoidun hahmon eräälle historian kuuluisimmista sankareista, ylijumala Zeuksen pojalle, nimeltään Herkules.

Herkules perustuu Kreikan jumaltarustojen Herakleen tarinaan, mutta uskollisesti Disneyn tyylille se on sovitettu helpommin sulavaan asuun, kuin mitä kreikkalaisen mytologian moniselitteiset kuviot.

© 1997 Walt Disney

Herkules on Zeuksen ja Heran poika, syntyperäinen jumala. Herkuleksen syntymäjuhliin on kutsuttu koko Olympos-vuoren jumalkaarti. Myös Zeuksen suurin vihamies, kuolleitten valtakunnan haltijaksi alennettu Hades, saapuu katsomaan poikaa. Hades on jo kauan suunnitellut kaappaavansa vallan Zeukselta ja nyt myös tämä isänsä voimat saanut perillinen on hänen tiellään. Hades lähettää kaksi apulaisilkimystään, Piinan ja Paniikin, tuhoamaan Herkuleksen, mutta jumalan voi tuhota vain, jos hänestä tehdään ensin kuolevainen.

Piina ja Paniikki juottavat pikku Herkulekselle Hadeksen myrkkyä mutta eivät onnistu aivan kokonaan, viimeinen pisara karkaa Herkuleksen huulilta. Hänestä tulee kuolevainen, mutta hänelle jäävät jumalaiset voimat. Herkuleksen löytää ihmispariskunta, joka kasvattaa hänet aikuiseksi. Herkules joutuu voimiensa takia nuorukaisena aina vaikeuksiin, ja kun sitten muut ihmiset haluavat karkottaa tämän erikoisuuden, on vanhempien kerrottava Herkulekselle, että hän on löytölapsi.

Niinpä Herkules menee Zeuksen temppeliin rukoilemaan ja etsimään vastauksia siihen kuka hän on. Silloin Zeus ilmestyy hänelle ja kertoo asioiden oikean laidan, ja myös sen että Herkules voisi palata Olympos-vuorelle jumalaksi, jos todistaisi olevansa todellinen sankari. Avuksi Herkules saa valkean ratsunsa Pegasoksen, jonka selässä hän lähtee etsimään sankareiden kouluttajaa, satyyri Philoctetesia. Tästä alkaa Herkuleksen taival kohti suurta sankaruutta, jonka eteen hän joutuu tekemään lukemattomia urotöitä Hadeksen heitellessä kapuloita rattaisiin.

35. taideteos

Disney-yhtiöiden 35. täyspitkä piirretty on jälleen todistus tämän maailmanlaajuisen miljardiyrityksen voimasta ja sen työntekijöiden huimasta ammattitaidosta, vaikkakin Herkuleksen visuaalista ilmettä kutsuttiin suunnittelemaan ulkopuolinen lahjakkuus, englantilainen Gerald Scarfen, jonka luomistöihin kuuluu mm. Pink Floyd -elokuvan The Wallin loistavat animaatio-osuudet. Hän siis loi pohjan Herkuleksen ilmeelle ja juuri tuo visuaalisuus onkin tämän elokuvan loistavinta antia. Tyyliä on otettu esimerkiksi antiikin Kreikan ruukkumaalauksista.

Visuaaliselta ilmeeltään Herkules on niin loistava kuin vain miljoonien dollareiden voimalla toimiva yli yhdeksänsataa henkilöa sisältävä tiimi on voinut saada aikaan: päävastuullisina Pienen Merenneidon ja Alladinin taustavoimina toimineet John Musker ja Ron Clemens. Herkuleksen piirrosmaailma on silmiähivelevää ja aivan erilainen kuin edellisen Disney-piirretyn, Notre Damen kellonsoittajan. Herkuleksen tyylitellyt hahmot ovat ulkoisesti pelkistetympiä ja enemmän piirrosmaisia. Taustat ja ilmapiiri vaihtuvat joustavasti kirkkaista Olympoksen väreistä synkkiin Hadeksen valtakunnan varjoihin.

Suomea puhuvat sankarit

Olin havaitsevinani jonkinlaista uudistumista Disneyn pahoissa hepuissa, jotka mielestäni ovat olleet aina näiden periaatteessa kilttien elokuvien suola. Hades on todella karrikoitu kuva alkuperäisestä äänestään James Woodsista, jonka neuroottinen tyyli on sulautettu Hadeksen piirroshahmoon niin silmiinpistävästi, että sen huomasi jopa tässä suomeksi puhutussa versiossa. Mutta juuri tästä löytyikin yksi tämän suomenkielisen version vaikeuksista - vaikka Hadeksen suomalainen ääni Seppo Pääkkönen on tehnyt loistavaa työtä, käännös on niin sidottu englannin kieleen ja lähinnä Woodsin puhetyyliin, että jotkin lauseet jäivät aika epäselviksi. Amerikkalaisessa versiossahan Woodsin replikointi äänitetään ensin ja hahmo puhe sitten mukautetaan hänen ääneensä. Suomenkielinen versio tehdään tietenkin päinvastoin.

Positiivinen yllätys oli taas Herkuleksen naispuolista vastapeluria ja lopulta rakastettua Megaraa/Megiä äänellään näytellyt ja tietysti laulanut Laura Voutilainen. Hänen äänestään löytyi hahmon vaativaa seksikkyyttä ja rentoutta. Sankarin valmentajan, Philoctetesin, ääntä tulkinneen Eero Saarisen eläytyminen oli kohdallaan, mutta näin Helsingin ulkopuolisena korpisuomalaisena minua jotenkin tökkii Philin hahmoon istutettu hesan slangi, joka on korvannut alkuperäisen Brooklynin murteen. Muina jälleen kerran loitavina suomalaisina ääninä kuullaan itse Herkuleksena Jarkko Tammista, Piinana ja Paniikkina Mikko Kivistä ja Vesa Vierikkoa, ja Zeuksen äänenä konkari Esa Saariota.

Disneyn taikaako?

Vaikka kaikki tuntuukin olevan jälleen kerran kohdallaan, niin jotain mielestäni puuttui. En osaa tarkalleen sanoa mikä, mutta ehkäpä Herkules keskittyy hieman liiaksi vauhtiin ja toimintaan ollakseen sisällöltään eheä kokonaisuus. Tietyt Disney-taian osaset jäävät mielestäni vähän kevyiksi, joskin ne kaikki ovat mukana. Mutta kuten kaikissa elokuvissa, niin animaatioissakin on tarina se, joka kantaa, eikä edes huikaseva tekniikka tai laulut voi korvata sen puutteita. Herkuleksen tarinaan oli yllättäen sijoitettu pieni Disney-teollisuutta kohden suunnattu itseironinen piikki. Herkules näet todistelee Zeukselle olevansa todellinen sankari siksi, että hänestä on jo tehty action-figuuri, mikä tietysti kuuluu osana viihdeteollisuuden rahankeruuoppeihin. Ja ehkäpä tällainen teollismainen tuotanto on lyönyt leimansa näihin Disney-tuotteisiin jopa siinä määrin, että jotkut vierastavat niitä juuri siksi.

Mutta en yhtään epäile, etteikö tämä Herkuleskin, kuten niin monet edellisetkin Disney-animaatiot, saisi useita nuoria silmiä loistamaan siinä aidon ihastuksen ja innoittuneen ilon valossa, jonka saa aikaan vain aidon, amerikkalaisen Disney-elokuvan taika.