Elämää rakentamassa kotikatsomo

Lähinnä tuottajana kunnostautuneen Irwin Winklerin omat ohjaustyöt eivät ole laadullaan vakuuttaneet. Vuonna 1995 ilmestynyt amatöörimäinen teknotrilleri The Net - verkko kiristyy on tosin saavuttanut jonkinlaista kulttimainetta lajityyppiä harrastaneiden keskuudessa. Viime aikoina Winkler on keskittynyt ihmissuhdedraamoihin, joista uusin on jo parisen vuotta sitten ilmestynyt Elämää rakentamassa.

Avioeron läpikäynyt ja työpaikaltaan potkittu George Monroe on päättänyt laittaa kertaheitolla elämänsä uuteen uskoon. Tai pikemminkin sen vähäisen elämän mitä hänellä on enää jäljellä. George-parka kun on kaiken huipuksi vielä sairastunut syöpään. Hän päättää purkaa vanhan talonsa ja rakentaa tilalle uuden. Apupojaksi hän värvää tai pikemminkin raahaa puolipakolla poikansa Samin (Hayden Christensen). Goottimetalliin ja lävistyksiin ihastunut teini viettää aluksi aikaansa lorvimalla, kunnes sattuu ihastumaan naapurissa asuvaan Alyssa-neitoseen (Jena Malone). Tarina etenee tuttuakin tutummissa asetelmissa, joiden keskeisimpänä maalina on onnellinen loppu.

Keski-iän kriisi ja kuoleman odotus ovat teemoja, joiden vuoksi elokuvasta tulee herkästi mieleen American Beauty ja jossain määrin myös Royal Tenenbaums. Tekijöillä ei ole ollut läheskään samanlaista terävää ja provokatiivistakin lähestymistapaa aiheeseensa. Näyttelijäkaarti on varsin nimekästä, mutta yhtäkään roolisuoritusta ei voi pitää mitenkään mieleenpainuvana. Elämää rakentamassa kosiskelee lähinnä televisiosarjojen pintaromantiikkaan ihastuneita katsojia. Talon rakentamista elämän metaforana esitetään tuskallisesti rautalangasta vääntämällä. Elämän umpisolmuun kieroutuneet ongelmat aukeavat myös aivan liian helposti.

Arvostelujen mukaan Elämää rakentamassa on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Epäilemättä joitakin katsojia kiinnostaa esitettyjen teemojen helppo omaksuttavuus ja yksinkertaisuus. Lopputulokseltaan elokuva on kuitenkin aika tavallista ja kesyä Hollywood-draamaa. Makaaberisuutta ja mustaa huumorin tarjotaan kuin lusikalla. Katsojalla nousee pari kertaa hymy huuleen, mutta varsinkin lopussa juonesta tylsistyy terä. Tuloksena on keskinkertainen pannukakku, jota ei tee mieli vilkaista enää uudelleen.