Christiane F. – tyttö metroasemalta kotikatsomo

Monet 1970-luvulla syntyneet muistavat lapsinarkomaani Christiane F:n tarinan nuoruudestaan. Toisille se on tuttu Huumeasema Zoo -kirjasta, jonka saksalaislehti Sternin toimittajat koostivat 16-vuotiaan heroinistin haastattelujen pohjalta. Toisten muistoissa elää ennen kaikkea kirjan elokuvaversio, vuonna 1981 valmistunut Christiane F. – tyttö metroasemalta, joka julkaistiin alkuvuodesta dvd:llä.

Länsi-Berliiniin sijoittuvan elokuvan päähenkilö on 13-vuotias Christiane (Natja Brunckhorst), jonka vanhemmat ovat eronneet. Äidillä on uusi miesystävä, ja pikkusisko muuttaa isän luokse asumaan. Christiane löytää uudet kuviot alaikäisillekin avoimesta yökerhosta, jossa kaikki käyttävät huumeita. Ensirakkaus Detlev (Thomas Haustein) rahoittaa omaa riippuvuuttaan prostituutiolla, ja pian heroiinikoukkuun jäänyt Christianekin ansaitsee huumerahoja Bahnhof Zoon rautatieasemalla.

Elokuva herätti aikoinaan kohua monestakin syystä. Se perustui tositapahtumiin ja sen päähenkilöt ja heidän näyttelijänsä olivat alaikäisiä. Ennen kaikkea se kuvasi Länsi-Euroopan suurkaupungeissa 1970-luvulla räjähdysmäisesti lisääntynyttä huumeidenkäyttöä ja siihen liittynyttä prostituutiota inhorealistisemmin kuin ehkä yksikään toinen elokuva ennen sitä. Monien kauhuksi sekä tosielämän Christiane Felscherinowista että häntä näytelleestä Natja Brunckhorstista tuli nuorisoidoleja, ja varsinkin jälkimmäisen heroin chic-tyyliä jäljiteltiin laajasti. David Bowien säveltämä soundtrack siivitti elokuvan menestystä.

Huumeisen elämän kuvauksena Christiane F. on edelleen vaikuttava. Ohjaaja Uli Edel on hakenut autenttisuutta palkkaamalla statisteiksi oikeita heroinisteja. Silmissä kauhtuva Brunckhorst sulautuu hyvin heidän joukkoonsa. Tapahtumapaikat ovat harmaita betonilähiöitä, ankeita metroasemia ja likaisia käymälöitä. Kohtausten väleihin on leikattu kolkkoja otoksia yöllisistä alikulkutunneleista ja muista urbaanin autiuden symboleista.

On selvää, että Christiane F. vaikuttaa esimerkiksi Lukas Moodyssonin Lilja 4-Everin (2002) taustalla, mutta siinä missä Moodysson kasvattaa elokuvansa sydäntäsärkeväksi ja voimakkaasti kantaaottavaksi taideteokseksi, saksalaiselokuva muistuttaa enemmän sosiaaliraporttia. Ohjaaja keskittyy niin tiukasti huumeidenkäytön konkretiaan, että suuret linjat jäävät piirtymättä. Syitä ja seurauksia ei syväluodata sen enempää psykologisella kuin yhteiskunnallisellakaan tasolla.

Valtaosa elokuvan nuorista näyttelijöistä oli ensikertalaisia ja vain harva heistä jatkoi näyttelijän uralla. Natja Brunckhorst nähtiin vielä Rainer Werner Fassbinderin Querellessa (1982), mutta sen jälkeen hän pakeni julkisuutta ulkomaille. Aikuisena Brunckhorst on näytellyt lähinnä televisiossa. Yhdysvalloissa uraa luoneen Uli Edelin vuonna 2008 valmistunut Baader Meinhof Komplex oli ohjaajan ensimmäinen saksalainen teatterielokuva Christiane F:n jälkeen.