Chinese Box kotikatsomo

Merkityksiltään avoimen elokuvan katsominen on aina sangen haasteellinen tehtävä. Se vaatii aivan omanlaisensa mielialan, joka edellyttää henkistä selkärankaa, mielen lujuutta ja uskoa omien tulkintojensa pätevyyteen, sopeutumista siihen, ettei elokuva tarjoakaan valmiiksi pureskeltuja ja tyhjiöpakattuja ratkaisuja. Kun on katsojana enemmän kuin tottunut perusamerikkalaiseen elokuvaravintoon, joka tarjoillaan hyvin kypsennettynä, parhaassa tapauksessa kuin pikkulapselle automaattisesti syötettynä, ei ole ihme, että elokuva, joka ei tarjoa minkäänlaista loppuratkaisua, ei minkäänasteista lähtökohtien perustelua eikä lainkaan kaikenselittävää punaista ohjenuoraa, herättää aluksi vain kiusaantuneisuutta, ärsyyntyneisyyttä, jopa mielipahaa.

Wayne Wongin elokuva Chinese Box on täydellinen esimerkki elokuvasta, jonka lopullinen sisältö riippuu siitä, miten katsoja sen itse täyttää: Chinese Box ei selittele itsestään liikoja. Elokuvan varsin epämääräisten tapahtumien taustalla velloo vuoden 1997 alun Hongkong, joka on siirtymäisillään takaisin Kiinan vallan alle. Hongkongin kohtalo toimii kiinteänä viitekehyksenä elokuvan päähenkilön, Johnin (Jeremy Irons), elämän murrokselle, johon liittyy kaunis Vivian (Gong Li).

Henkilökohtainen ja yleinen rinnastuvat elokuvassa olennaisesti toisiinsa - Johnin tulevaisuus ja Hongkongin tulevaisuus ovat molemmat epävarmoja, täynnä levottomuutta ja epäilyä. Chinese Box on täynnä ihmisiä, jotka heittävät ilmaan irrallisia kommentteja ja lausuntoja, täynnä Hongkongin sekalaista ja kyltymättömästi eteenpäin vyöryvää elämää Johnin videokameran läpi kuvattuna, täynnä ihmiskohtaloita, joiden motiiveja tai alkuperää ei katsota tarpeelliseksi määritellä. Elokuva on myös omalla epäselvällä ja sekavalla tavallaan hyvin toiveikas; se on täynnä jonkin uuden ja erilaisen alkua, tulevaisuutta, josta ei ole selkoa, mutta joka väistämättömästi on edessä.

Epämääräisyydellä on aina heikkoutensa. Se vaatii katsojalta paljon, ennen kaikkea kykyä tyytyä omaan näkemykseensä. Se ei ole helppo toimenpide. Johnin ja Vivianin yhteinen menneisyys, heidän tulevaisuutensa ja Johnin mahdollinen sairaus, kuolemakin - kaikkien näiden ratkaiseva ja lopullinen merkitys rakentuu epäsuorasti henkilöhahmojen pienimuotoisista eleistä, kasvonpiirteistä ja katseista, katsojan oman tulkinnan mukaan. Chinese Boxin mainoslause lupaa katsojalle eksoottisen rakkaustarinan ja romanttisen draaman, mutta lupaus on hieman harhaanjohtava. Pikemminkin on kyse Johnin jonkinlaisesta kehityskertomuksesta ja elämänmurroksesta, jossa läpitunkevana ja samalla kuitenkin, mikäli mahdollista, hyvin irrallisena taustavoimana on hänen rakkautensa Vivianiin.

Chinese Box ei missään tapauksessa ole helppo pala nieltäväksi. Se on kuvallisesti varsin kaunis elokuva; se ei ole maalaileva tai äärimmäisyyksiin asti tyylitelty, se ei ole Suuri Elokuva, mutta se tykittää jatkuvalla kuvallisella herpaantumattomuudella katsojan eteen vaikutelmia ja liikkuu hyökyen eteenpäin, aivan kuten kuvaamansa kaupunkikin. Se ei ole perinteinen sateisen iltapäivän elokuva, jonka ääressä voi hetkellisesti leijua pilvissä ja unohtaa arkipäivän. Chinese Box on elokuva, joka vaatii herkeämätöntä aktiivisuutta ja pyyteetöntä intoa, jotka oikeaan mielialaan suhteutettuna kenties palkitsevat katsojan ikimuistoisella elokuvakokemuksella.