Unelmien Manhattan valkokangas

Wayne Wang ohjasi 1995 kirjailija Paul Austerin kanssa Austerin kirjoittaman Smoken, jossa oleiltiin brooklyniläisessä tupakkakaupassa. Tällä kertaa manhattanilainen loistohotelli toimii romanssin tapahtumaympäristönä. Marisa Ventura (Jennifer Lopez) on yksinhuoltajaäiti, juuret Bronxin getossa, ja hotellin siivooja. Menestyvä poliitikko ja Amerikan tavoitelluimpiin poikamiehiin kuuluva Christopher Marshall (Ralph Fiennes) erehtyy luulemaan Marisaa hotellin asukkaaksi. Marisa on nimittäin pilanpäiten pukeutunut hotelliasiakkaan omistamaan superkalliiseen jakkupukuun.

Elokuvan juoni on niin perinteinen tuhkimotarina kuin vain voi olla, mutta jostain syystä se ei ärsytä. Allekirjoittanut ei ole edes mikään J-Lo-fani. Unelmien Manhattanissa Jennifer Lopez tekee kuitenkin hyvän ja vakuuttavan roolityön naisena, joka joutuu kamppailemaan päivittäin ennakkoluulojen kanssa, toimeentulosta puhumattakaan. Laajakankaalle sopii filosofia, jossa vähemmän on enemmän tunnetiloja esitettäessä. Laatunäyttelijä (Schindlerin lista, Englantilainen potilas) Ralf Fiennes ei sen sijaan tee mitään erityistä säväystä. Fiennes oli mukana vastikään ilmestyneessä kamalassa Red Dragonissakin.

Puhtaanapitoelokuville on jonkinlainen tilaus tällä hetkellä. Samoihin aikoihin Unelmien Manhattanin kanssa saa ensi-iltansa Jarmo Lampelan ohjaama Eila, jossa siivoojanainen käy yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Yhteiskuntakritiikkiä ei amerikkalaisen ammattisisaren kuvauksesta löydy yhtä paljon kuin suomalaisesta. Liikuttavaa on kuitenkin loistohotellin työntekijöiden yhteen hiileen puhaltaminen. Koko henkilökunta tekee parhaansa, jotta tuhkimo-Marisa pääsee tanssimaan prinssinsä kanssa.

Hyvä musiikki tekee puolet elokuvaa. Simon & Garfunkel avaa elokuvan virkeästi, ja myöhemmin kuullaan Norah Jonesin hieno hitti Come Away With Me. Tekninen osaaminen on kuvauksen, puvustuksen ja vaikkapa lavastuksen osalta laadukasta.

Sankariasetelmaa ajatellen on virkistävämpää mennä katsomaan Unelmien Manhattania kuin vaikkapa Scorsesen Gangs of New Yorkia. Puertoricolaisen siivoojan ja yksinhuoltajan selviämisestä ei ole taidettu tehdä niin monta elokuvaa kuin nuoren miehen verikostosta.