Burning Man kotikatsomo

Alussa hiipii inho. Miestä, joka pilaa rähjäämisellään poikansa syntymäpäiväjuhlat, kohtelee ravintola-asiakkaita harvinaisen törkeästi ja lukemattomia naisia vielä mauttomammin, on vaikea ymmärtää. Vaikuttaa, ettei hänellä ole lainkaan moraalia tai kykyä tuntea empatiaa. Asenne päähenkilöä kohtaan tosin heltyy, kun Burning Man -draama etenee.

Brittiläinen kokki Tom (Matthew Goode) työskentelee fiinissä ravintolassa Bondi Beachilla, Sydneyn liepeillä. Australialaisuus näkyy elokuvassa puhetyylissä ja satunnaisina kohtauksina rannalla, muuten se voisi sijoittua mihin vain länsimaahan.

Tom on komea mies, joka täyttää päivään irtosuhteilla. Naiset joko ovat hänen pauloissaan tai saavat palveluksistaan rahaa. Elokuvan monet seksikohtaukset ovat kliinisiä, kaavamaisia ja puuduttavia.

Hukassa olevalla kokilla on myös 8-vuotias poika, suloinen Oscar (Jack Heanley), joka ottaa toisinaan mallia isästään. Vaikka Tom vaikuttaa rakastavan poikaansa, on hänen silminnähden vaikeaa kantaa vanhemmuuden tuoma vastuu.

Ennen pitkää mystinen menneisyys alkaa selvitä ja katsoja alkaa ymmärtää syitä Tomin käytökselle. Lopulta Burning Man käsittelee riipaisevia aiheita: kuolemaa, sairautta, onnettomuuksia. Epätoivoista rakkautta ja kaipausta. Pienen lapsen surua ja ison miehen tuskaa, joka runnoo sisältä ja purkautuu raivona. Elämän epäoikeudenmukaisuutta.

Elokuvan nimen symboliikka selviää sekin, kun tapahtumat etenevät – tai pitäisikö sanoa poukkoilevat. Aikatasot sinkoilevat harvinaisen villisti, mikä saattaa olla osasyynä siihen, ettei draama tempaa mukaansa. Kurjat kohtalot eivät kosketa, koska elokuva jää kovin etäiseksi.

Näyttelijät ovat taitavia, mutta ongelmat piilevät epäuskottavissa henkilöhahmoissa. Muun muassa Match Point ja A Single Man -elokuvista tuttu Matthew Goode on kieltämättä karismaattinen ja etevä, mutta elokuvan sekava rakenne syö hahmon kasvua. Rachel Griffithsin ja Bojana Novakovicin esittämät keskeisimmät naishahmot tuntuvat etenkin päähenkilön rinnalla myyttisen ihanteellisilta. Lisäksi monet sivuhenkilöistä jäävät turhan irrallisiksi.

Draama paranee ja syventyy huomattavasti loppua kohden, mutta ei riittävästi. Syvemmillä tasoilla sorrutaan myös hetkittäin lievään melodramaattisuuteen. Elokuva on outo, mutta kenties kummallisuus olisi pitänyt viedä vielä pidemmälle, jotta se olisi toiminut. Hämmennyksen keskellä musiikki ja kuvaus onnistuvat paikoitellen vakuuttamaan, mutta eivät kuitenkaan pelasta hajanaista kokonaisuutta.