Kliseinen kostotarina ei saa henkeä
Yhdysvaltain rajaseutu. Kaikkihan sen tietävät, se on kuin Lahti – kun tapahtuu, usein sattuu, ja paljon. Populaarikulttuurissa siellä otetaan yleensä oikeus omiin käsiin ja jaetaan sitä omalla, verisellä mitalla. Army of One on kuvaus vahvasta naissoturista, ja taas yksi nemesiskuvaus erämaasta monien edellisten joukossa.
Nuorehko pariskunta lähtee telttailemaan Etelän metsiin, mutta rakastavaisten patikkaretki menee pieleen, kun he törmäävät aggressiiviseen punaniskojen rikollisklaaniin. Brennerin (Ellen Hollman) aviomies Dillon (Matt Passmore) tapetaan ja Brenner jätetään kuolemaan – tai niin ainakin juntit luulevat. Alkaa hurmeenhuuruinen kostoretki pimeyden sydämeen.
Lajityypissään Army of One edustaa mitä kliseisintä väkivaltakuvausta, mutta sen eduksi on sanottava, että vigilanten tyypillisyydestä poiketaan taustoittamalla Brenneria voimaannuttavana naishahmona. Liiallisen slasher-mässäilyn välttely on luultavasti joidenkin mielestä myös positiivinen puoli, allekirjoittaneen mielestä se lähinnä vain korostaa kerronnan monotonisuutta.
Syvän etelän konnaklaanissa on yksi kiinnostava mieshahmo, joka saisi nousta enemmän esiin, mutta jää nyt lähinnä statistin rooliin kärsimään kiusaamisesta. Juntit ovat stereotyyppisyydessään lähinnä laimean huvittavia, mutta ovat he sentään käyneet hammaslääkärissä.
Etelä tulee esille lähinnä vain yhdessä musiikkikohtauksessa ja paksussa murteessa, mitään hienoa bayou-estetiikkaa riippuvine espanjansammalineen on turha odottaa. Etupäässä tulee mieleen Hunter’s Bloodin (1986) korpikuvaus mutta huonommalla tatsilla. Kuvaus vain jyrää eteenpäin ja asiat tapahtuvat muun kustannuksella.
Elokuvaa ei pelasta juuri mikään ja se on tuomittu jäämään keskinkertaiseksi vigilantekaruselliksi, joka on jo nähty monesti. Siinä viehättää lähinnä vahva nainen kontrastina heikommalle naiselle uhrinarratiivissa, koska naisen kärsimys on mitä suurimmissa määrin sellaista elämää, johon taiteen tulisi ottaa kantaa, jos halutaan taiteelle klassisen vasemmistolainen tehtävä sivilisaation kohentamisessa.
Seuraava:
Aya ja noita
Studio Ghiblin ensimmäinen digianimaatio on karmaiseva pettymys.
Edellinen: Irreversible
Caspar Noén madonluku väkivallasta on elokuvakerronnallinen taidonnäyte.