Aristokatit kotikatsomo

Tällä digitaalisen kuvankäsittelyn aikakaudella on todella ihastuttava nähdä piirroselokuva, jossa todella näkyy piirtäjien kädenjälki. Sillä hieman karkeakin viiva selluloidilla kun muistuttaa siitä lämmöstä, jolla näitä teoksia vielä kolme vuosikymmentä sitten tehtiin. Vuonna 1970 valmistunut Aristokatit on niitä Disney-elokuvia, joihin olen itsekin pikkupoikana ihastunut ja sitä myöten sydämeni piirretyille menettänyt. Joten objektiivisuuteni saattaa tuosta kärsiä hieman. Mutta "Who cares! " niin kuin Amerikassa sanotaan.

Aristokatit ovat kuin tuulahdus menneestä maailmasta, jossa eivät kiire tai ylenpalttinen melske vielä kuuluneet edes animaatioelokuviin. Ei niin, etteikö tästä elokuvasta vauhtia ja toimintaa löytyisi ihan tarpeeksi nuorimmille katsojille. Toiminta vain ei ollut vielä itsetarkoitus noihin aikoihin.

Herttuattaren ja hänen pentujensa matka Ranskan maaseudulta takaisin Pariisiin käy nykyaikaisen mittapuun mukaan rauhaisasti. Vaikka matkalla on vaarojakin, niin eivät ne saa nuorintakaan katsojaa haukkomaan edes henkeään. Sen verran turvallista kaikki tässä elokuvassa on. Viipyilevästi ja rennosti heidän matkansa taittuu kujakattien kuninkaan Thomas O’Malleyn opastuksella halki maaseudun ja Pariisin esikaupunkialueen.

Elokuvan nautittavinta antia on Hottikatti ja hänen orkesterinsa. Thomas O’Malleyn poikamiesboksissa tämä jazzbändi saa aikaan sellaisen meiningin, että se hakee vertaistaan koko Disneyn tuotannosta. Hottikatin rooliin on Pekka Lehtosaaren uudessa suomenkielisessä versiossa saatu itse suomalaisen bluesin mestari Pepe Ahlqvist. Miehen rosoinen ääni on lähes yksi yhteen alkuperäisen kanssa. Ja mainittakoon, että Thomas O’Malleyn roolin tekee itse ohjaaja ja dubbausmestari Pekka Lehtosaari - suoritus, jolle täytyy nostaa hattua lauluosuuksineen kaikkineen.

Aristokatit-elokuvan legendaarisin koomikkopari on tietysti vainukoirakaksikko Napoleon ja Lafayette. Ja kun nämä kaksi kohtaavat ahneen hovimestari Edgarin ohjastaman sivuvaunullisen moottoripyörän, niin meno on vanhahtavuudessaankin vauhdikasta. Ajan hammaskaluston pureskelemanakin Aristokatit on säilyttänyt lämpönsä ja sadunhohteensa. Sen seurassa voi huoletta aikuinenkin viettää kiireettömän tunnin ja vartin, yhdessä lastensa tai vain omien muistojensa kanssa. Ja vaikka Disney kutsuukin kaikkia piirroselokuviaan klassikoiksi niiden saavuttua videolevitykseen, niin tässä on kerrankin kyseessä todellinen Disney-klassikko.