Amelia kotikatsomo

Amelia Earhart ei ole ehkä kaikille suomalaisille tuttu, mutta etenkin Amerikassa ensimmäisenä naisena maailmanympärilentoa yrittänyt Earhart on ikoni sekä saavutustensa että kuolemansa ympärille muodostuneen mysteerin vuoksi. Hänen elämänvaiheistaan on tehty elokuvia ennenkin, ja niistä kyllä löytyy aineksia useampaankin elokuvaan.

Amelia keskittyy aikaan, jolloin Earhart tehtaili kuuluisimmat lentoennätyksensä. Katsojan kannalta tämä tarkoittaa, että hänet heitetään suoraan keskelle päähenkilön elämää ilman sen kummempia selittelyjä. Elokuvan kerronta on kuitenkin niin tavanomaista, että elämäkertaelokuville tyypillisen nuoruusvuosimuistelon puuttuminen saa katsojan hapuilemaan dvd:n kantta ja pohtimaan, jäikö ensimmäinen osa kenties näkemättä. Kiinnostusta päähenkilöön olisi voinut helposti lisätä kertomalla tarkemmin Amelia Earhartista ihmisenä tai hänen kamppailustaan unelmiensa saavuttamiseksi, mutta Amelia luottaa hyvin tiukasti siihen, että dramaattinen tarina itsessään tuo elokuvaan tarpeeksi tarttumapintaa.

Päähenkilöiden romanttinen elämä saa paljon painoarvoa, mikä on ratkaisuna huono, sillä etäisiksi jäävien hahmojen suhdesoppa ei jaksa kiinnostaa tippaakaan. Asiaa ei myöskään auta se, että repliikit ovat varsinkin elokuvan alkupuolella niin kliseisiä, että Amelian epäilee olevan lapsille suunnattu. Vaikka Hilary Swank on todistanut taitonsa vahvojen roolien esittäjänä ja ulkoisesti hän on erittäin uskottava Amelia Earhart, hahmoon ei missään vaiheessa kykene samastumaan kunnolla. Lisäksi niin hänellä kuin useilla muillakin elokuvan henkilöillä on ärsyttävä tapa puhua hitaan teennäisesti. Tyyli on tuttu huonoista historiallisista elokuvista, ja vaikka sen on ilmeisesti tarkoitus lisätä jonkinlaista historian siipien havinaa, on lopputulos lähinnä huvittava ja vieraannuttava.

Amelia kantaa parhaiten silloin, kun katsoja saa vihiä pienkonelentämisen riemuista aikana ennen matkailun yleistymistä. Maisemakuvaus on kaunista jopa tv-ruudulta katsottuna. Nämä hetket ovat ainoita, jolloin elokuvassa käsitellään edes hieman tyylikkäämmin Earhartin intohimoa lajiin ja halua vaarantaa henkensä sen vuoksi. Muutoin aihetta sivutaan valmiiksi pureskelluilla repliikeillä seikkailun viehätyksestä tai vapaudesta.

Historiallisille elokuville on usein ominaista, että ne nostavat kohteistaan esiin piirteitä, joiden katsotaan olevan jollain tapaa merkityksellisiä kuvausajankohdan kulttuuriselle ilmapiirille. Amelian osalta tällaiseksi voi laskea sen, miten elokuvassa kuvataan Earhartin tekemää pr-työtä ja tuotekampanjointia lentojensa rahoittamiseksi. Earhartin rooli feministisenä ikonina on taasen kynäilty helposti sulatettavaan muotoon. Hänen näkemyksensä naisten asemasta keskitetään vain ilmailun maailmaan, ja esimerkiksi naisen poliittiset mielipiteet ja liberaali asennoituminen avioliittoon on siivottu huolellisesti maton alle.

Sen lisäksi, että päähenkilö kuvataan epäkiinnostavan virheettömäksi, ei hänen tielleen aseteta juuri esteitä tai mitään muutakaan, millä saataisiin aikaan kiinnostavaa draamaa. Hetkiä kohtalokkaalta lennolta ripotellaan elokuvan alusta alkaen muun tarinankerronnan joukkoon, mikä olisi voinut olla hyväkin ratkaisu. Elokuva ei kuitenkaan herää missään vaiheessa kunnolla henkiin. Ohjaaja Mira Nairilta olisi todella toivonut persoonallista otetta tai edes hieman luovuutta aiheen käsittelyyn, mutta elokuva on latteaa kerrontaa vailla minkäänlaista näkemystä.

Amelia karttaa kaikki riskit, eikä tylsyydestään johtuen nouse edes keskivertojen elämäkertaelokuvien joukkoon. Aihe on varmasti ollut houkutteleva niin näyttelijöille kuin studioillekin, mutta on hassua, miten tekijät ovat onnistuneet saamaan aiheestaan näinkin pitkäpiimäisen elokuvan. Vaikka lopputulos olisikin tiedossa, sen ei pitäisi haitata katsojan koukuttamista tarinaan, joka on herättänyt paitsi paljon kiinnostusta myös lukemattomia teorioita Earhartin lopullisesta kohtalosta. Kuvaavaa on, että Wikipedia onnistuu tässä Ameliaa paremmin.