A Comedy of Power kotikatsomo

Ranskan uuden aallon ja Cahiers du Cinéman ydinjoukkoon kuuluva Claude Chabrol on edelleen tuottelias elokuvantekijä. Ranskalaisen elokuvan veteraani tunnetaan tarkkana ihmisten ja näiden välisten suhteiden kuvaajana. Chabrolia on luonnehdittu mysteerigenren mestariksi, jonka draamoissa on usein trillerimausteita.

Parhaimmillaan Chabrol on etuoikeutettujen, yläluokkaisten ihmisten tekopyhyyden terävä tulkki. A Comedy of Powerissakin on aineksia terävään draamaan. Kun elokuvantekijällä on näin kiinnostava menneisyys ja elokuvan pääosassa on monitasoisten naishahmojen ykköstulkki, kiehtovan salaperäinen Isabelle Huppert, odotukset ovat korkealla.

A Comedy of Powerissa seurataan arvostetun tuomarin, Jeanne Charmant-Killmannin (Huppert), ristiretkeä asemaansa väärin käyttänyttä toimitusjohtajaa vastaan. Komedialliseksi draamatrilleriksi määritelty elokuva pyrkii kritisoimaan ahneutensa turmelemaa yläluokkaa valheiden ja petosten verkkoon sotkeutuneen yksilön, eli johtaja Humeaun (Farnçois Berléand), kautta. Kritiikkiä tavoitellaan Huppertin piinkovan tuomarin avulla. Hahmo jää kuitenkin niin vieraaksi, että kritiikki uuvahtaa ponnettomaan yritykseensä.

A Comedy of Powerin suurimmat ongelmat ovat sen etäisiksi jäävät henkilöt ja oikeusdraamoille tyypillinen mukanokkela käsikirjoitus. Isabelle Huppert tekee tuomarinsa rutiinilla, aviomiehen ja tämän sukulaismiehen ohuissa hahmoissa maistuu käsikirjoittajan käyttämä paperi. Elokuvan alussa viritellään jännitettä niin Charmant-Killmannin ja tämän aviomiehen kuin tuomarin ja puolison sukulaismiehenkin välille. Jännitteet jäähtyvät kuitenkin nopeasti, mikä kiteyttää osuvasti koko elokuvan tunnekylmyyden.

Tuomarin jahtaama johtaja Humeau on säälittävä vanha mies, jonka ihottuma saa elokuvassa vastenmielisen suuren roolin. Tutkimusten edetessä paheneva ihosairaus on turhankin ilmiselvä vertauskuva yläluokan mädännäisyydestä. Ihottuma onkin oiva osoitus keinotekoisesta yrityksestä rakentaa elokuvan henkilöt ulkoapäin. Pinnallisuus johtaa siihen, ettei yksikään elokuvan hahmoista tunnu uskottavalta - saati kiinnostavalta.

Elokuvan vuodessa tehtaileva Chabrol on tainnut kiirehtiä tämän työn kohdalla, siksi hätiköity ja pintapuolinen on lopputulos. Nokkelilla juonenkäänteillä pyritään jännityksen pitkittämiseen ja katsojan mielenkiinnon ylläpitämiseen, mutta metsään menee. Ainoa, mikä elokuvassa pitkittyy on sen loppu, eikä mielenkiintoa voi pitää yllä, jos sitä ei ensin herätetä. Ja minne se komediallisuus unohtui?

A Comedy of Power on kuin Isabelle Huppertin rutiinilla vetämä tiukka ja etäinen tuomari: kuiva ja harmaa. Molempiin on laskelmoivasti, mutta ei millään tavalla toimivasti, lisätty ripaus lämpimäksi ajateltua, mutta keinotekoiseksi jäävää, punaista.