The Secret Agent valkokangas

Kun puhutaan elokuvallisesta maailman rakentamisesta, niin usein sillä viitataan scifiin tai fantasiaan. Arkisia naapurustojen kuvauksia ei pidetä yhtä lailla saavutuksena. Brasilialainen elokuvantekijä Kleber Mendonça Filho kuitenkin osoittaa, miten maltillisen tarkalla työllä pystyy rakentamaan hienovaraisia yhteiskunnallisia poikkileikkauksia. Hänen elokuvissaan yhdistyy journalistinen tarkkuus yksityiskohtiin ja äkkiväärä musta huumori, joka sitoo toisiinsa erilaisten genrejen välillä tasapainottelevat tarinat.

The Secret Agent on ohjaajan rakkauslaulu kotikaupungille Recifelle, jonka muutoksia ja eri kolkkia hän on tutkinut elokuvissaan vuosien ajan. Vuoteen 1977 ja Brasilian sotilasdiktatuurin viimeisiin vuosiin sijoittuva elokuva seuraa Armandon (Wagner Moura) paluuta kotikaupunkiinsa ja poikansa luokse. Valenimen takana piilotteleva mies löytää kodin kommuunista, joka antaa turvan poliittisille pakolaisille ja heidän perheilleen. Menneisyys on tehnyt asukkaista vaitonaisia omasta menneisyydestä. On vaikea tietää, kuka kuuntelee, kun poliittinen korruptio leviää vaarallisesti yhdistäen rikolliset, yritykset, viranomaiset ja tavalliset kansalaiset. Poikkiteloin asettuvat ihmiset häviävät hiljaa jäljettömiin tai heistä tulee vitsi, kuten hain suusta löytyvä tuntemattoman miehen jalka.

Mendonça Filho ei koskaan ole kääntänyt katsettaan poispäin poliittisista kysymyksistä, vaikka se välillä on vaikeuttanut hänen työtään Brasiliassa. Korruptio, rasismi, kapitalisminkiritiikki ja luokkakysymykset ovat usein elokuvien keskiössä hyvin orgaanisella tavalla. Aquariuksen (2016) keskiluokkaistumista vastaan taistelevan musiikkikriitikon yhden naisen sota ja Bacuraun (2019) eurooppalaisille turisteille murhasafariksi myydyn pikkukylän kansalaiset taistelevat laajempaa vihollista vastaan. Niin myös The Secret Agentissa. Armando saa töissään todistaa, miten ihmiset ja erityisesti naiset voivat hävitä kortiston pimentoon ja miten oikeuslaitos tarjoaa oikeutta varallisuuden mukaan.

Kun totuus on liian vaarallista, se vaiennetaan. Elokuva nostaa Armandon rinnalle nykypäivän tarinan, jossa tutkijat käyvät läpi haastatteluja kommuunin entisiltä asukkailta. Historiantutkimuksesta tulee radikaali toimi. Valmiiksi pureskeltuja vastauksia ei yhteiskunnallisiin ongelmiin ole olemassa. Historian tuntemisella voidaan kuitenkin välttää samoihin sudenkuoppiin katoaminen ja tuoda valoon nimettömäksi jääneet uhrit. The Secret Agent käsittelee viime vuonna valkokankailla nähdyn Olen yhä täällä (2024) -elokuvan tavoin sitä, miten tärkeää on tuoda esiin sotilasdiktatuurin aikaiset ongelmat ja sen uhrit.

The Secret Agent on täynnä toistensa kanssa hetkeksi risteäviä kohtaloita ja Mendonça Filho kuljettaa laajaa näyttelijäkaartia läpi elokuvan. Pienilläkin hahmoilla on syvyyttä ja sielua. He muodostavat mosaiikkimaisen kuvan menneestä yhteisöstä. Elokuva osaa tasapainottaa hienosti kevyempiä hetkiä ja mustaa huumoria piinaavan jännitteiseen ilmapiiriin, joka ei koskaan täysin väisty. Evgenia Alexandrovan värikylläinen kameratyö kulkee hiostavissa asunnoissa ja väen tungoksessa kaduilla. Recifeltä on löydetty aikakauteen sopivia tyylikkäitä ja eletyn tuntuisia kuvauspaikkoja.

Cannesin elokuvajuhlilla The Secret Agent juhli festivaalin konkarikävijä Kleber Mendonça Filhon ohjauksen ja Wagner Mouran pääosapalkintoja. Nyt elokuva on napannut usean Oscar-ehdokkuuden. Elokuva menestystä on helppo ymmärtää, koska se on nostalgiansa ansiosta ehkä ohjaajan helposti lähestyttävin elokuva. Kenties ajallinen etäisyys tuo mukanaan eräänlaista pehmeyttä ja ymmärrystä kaikkia elokuvan hahmoja kohtaan, mitä ohjaajan aikaisemmissa elokuvissa ei aina ole ollut. The Secret Agentin kaleidoskooppimaiseen maailmaan on helppo uppoutua ja sen lukuisiin tarinoihin janoaa heittäytyä uudelleen.