Hiljainen amerikkalainen valkokangas

Pahan akseli ei alkanut vainota Yhdysvaltoja Vietnamissa vasta kuuluisalla 1960-luvulla. Kylmän sodan vuosina kommunisteja vastaan taistelivat Indokiinassa näkyvästi tosin siirtomaaisäntinä toimineet ranskalaiset, mutta taustalla häärivät jo amerikkalaiset. Näihin 1950-luvun alun vuosiin sijoittuu englantilaisen Graham Greenen romaani Hiljainen amerikkalainen (1955), josta on tehty nyt jo toinen elokuvasovitus. Ensimmäisen teki pian kirjan ilmestymisen jälkeen ja ennen USA:n sekaantumista virallisesti sodan osapuoleksi Hollywoodin studiokauden veteraani Joseph L. Mankiewicz, jonka versiota on syytetty jopa tietoiseksi vastavedoksi Greenen amerikkalaisvastaiseksi koetulle romaanille. Uudempi Phillip Noycen ohjaamana filmatisointi ehti puolestaan valmistua jo ennen syyskuun 2001 New Yorkin terrori-iskua, mutta tuottajayhtiö piti sitä liian epäisänmaallisena. Tarvittiin tekijöiden painostusta ennen kuin elokuva päästettiin levitykseen, Yhdysvalloissa siltikin melko rajoitettuun. Lopulta valkokankaille päästyään elokuva on entistä ajankohtaisempi nyt, kun Yhdysvallat jälleen valmistautuu harventamaan epämieluisiksi katsomiaan maita ja kansoja.

Graham Greenen kirjassa suuren huomion vie vertauskuvallinen kolmiodraama, joten periaatteessa kirja on oivaa materiaalia elokuvattavaksi. Ja jos asian haluaa ilmaista Greenen nenäkkään sarkastisen tyylin mukaisesti, ei kirja, jonka Lasse Lehtinen on käynyt lukemassa paikan päällä Hanoissa, voi olla ihan turha. Tarinan päähenkilö on keski-ikänsä ehtoopuolelle kallistuva englantilainen lehtimies Fowler, jolle Michael Caine antaa osuvan ulkomuodon. Itseään turhaan pakenemaan pyrkivä journalisti tarvitsee sotatilan aiheuttaman kuolemanvaaran tunteen ja viereensä saaneen nuoren indokiinalaistytön Phuongin (Do Thi Hai Yen) lisäksi monta piipullista oopiumia illassa unohtaakseen menneet. Hänen rauhaansa tulee sotkemaan nuori ja innokas jenkki, Pyle (Brendan Fraser), joka rakastuu ensisilmäyksellä Phuongiin. Pyle tarjoaa tytölle tulevaisuutta, kun Fowlerilla näyttäisi olevan annettavanaan vain menneisyytensä. Idässä ei mikään ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää.

Greenen kirjassa kolmioasetelman henkilöt ovat enemmän erilaisten suhtautumistapojen ilmentymiä kuin huokoisia ihmisiä. Kyyninen Fowler yrittää uskoa voivansa olla pelkkä tapahtumia kuvaava mutta niihin sotkeutumaton reportteri, Pyle taas on kaikkeen sekaantumaan pyrkivä idealisti. Phuong edustaa ikuista itää ja naisellisuutta, jota länsimaiset miehet eivät tunne kykenevänsä ymmärtämään, jos paljon edes ymmärtämistä uskovat siinä olevan. Elokuva seuraa kirjaa melko uskollisesti mutkia oikoen ja asioita näkyväksi tehden, mutta sen dialogin ja takautumarakenteenkin osin säilyttäen. Kirjan ja elokuvan näkökulma on Fowlerin. Kylmän sodan aikaisesta valtio-opillisesta kirjallisuudesta, Shakespearen kuningasnäytelmistä ja avioliiton sukupuolielämän oppaista maailmankuvansa ammentava punaisen vaaran torjuja Pyle jää häntä ytimeltään vieraammaksi hahmoksi, vaikka vastakohtaisten miesten varovainen yritys toistensa ajattelun ymmärtämiseen onkin tarinan perusjuonne.

Tästä lähtökohdasta ja melodraaman paineissa elokuvaan siirtyessään ihmissuhdetriangeli muuttuu väistämättä teennäiseksi. Elokuvan alkupuolen kammotuksena ovat Fowlerin kertojanäänellä kuullut taustakerronnan pätkät. Puolivillaisuudet eivät ole Graham Greenen tekstiä, vaikka elokuvan kirjallisuusfilmatisoinnin asiayhteydestä niinkin voisi kuvitella. Puhtia elokuva saa vasta loppupuoliskollaan, jolloin juonen poliittiset painotukset korostuvat. Uudemman elokuvaversion näkemys on Greenen kirjan tapaan varsin kriittinen Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa kohtaan. Varsinaiset sotatapahtumat ovat kuitenkin taka-alalla, hämärä vehtaaminen suhteisiin vaikuttamiseksi sitäkin edempänä. Hyvät aikeet ovat räjähdysherkkää materiaalia Pylen kaltaisella, itsetiedostamattoman viattomalla ja ihanteellisella ihmisellä, joka ei osaa niitä varoen käsitellä. Fowler taas joutuu myöntämään riippumattomuuden mahdottomuuden, havainnointi väistämättä vaikuttaa kohteeseensa. Oleellista onkin yrittää vaikuttaa siihen, mistä on riippuvainen ja keneen on sitoutunut.