The Quake valkokangas

Parinvuoden takainen norjalaiselokuva The Wave oli virkistävän pienimuotoinen katastrofielokuva, joka Hollywoodin megatuhojen sijaan kertoi arkisen mittakaavan tosipohjaisesta katastrofista. Epävakaan vuoren romahdus aiheutti tsunamin, joka tuhosi vuonossa sijanneen kylän. Elokuva oli kotimaassaan valtaisa menestys, mikä on johtanut jatkoelokuvan tekemiseen.

The Quake jatkaa geologi Kristian Eikjordin (Kristoffer Joner) ja hänen perheensä tarinaa. Wavessa Kristian ennusti vuoren romahduksen ja pelasti lukuisten kyläläisten sekä perheensä hengen. The Quake alkaa television keskusteluohjelmalla, johon Kristian tulee vieraaksi sankariksi nostettuna. Vuodet kuluvat ja Kristianista on tullut ihmisraunio, joka ei pääse katastrofista yli. Perhe on jättänyt romahtaneen miehen ja muuttanut Osloon.

Vanhan kollegan tapaturmainen kuolema ja sitä edeltäneet yhteydenottoyritykset Kristianiin saavat hänet lähtemään Osloon. Tutustuessaan kollegansa tutkimuksiin Kristianille valkenee Osloa uhkaava maanjäristys. Mutta kuten aiemminkin, uhkaan ei suhtauduta riittävällä vakavuudella ennen kuin rytisee.

The Quake on pääpiirteissään suora toisinto The Wavesta, eikä jatkotarina pysty tuomaan konseptiin mitään uutta. Keskiössä on jälleen Kristianin selvittelytyö ja tuhon ennustaminen sekä hänen perheensä, jonka on selviydyttävä toistamiseen yllättävästä katastrofista.

Kuten edeltäjässään, myös The Quakessa katastrofikuvat ovat näyttäviä ja kestävät vertailun isoihin Hollywood-tuotantoihin, mitä voi pitää hatunnoston arvoisena suorituksena pohjoismaalaiselta elokuvalta. Resurssien niukkuus on jälleen taidokkaasti väistetty tiukemmalla näkökulmarajauksella. Maanjäristys näytetään laajoilla, mutta lyhyillä kuvilla ja pääosa valkokangasajasta käytetään Kristianin ja hänen perheensä kamppailun kuvaamiseen. Selviytymiskamppailu on toteutettu tehokkaasti ja luotu jännite pitää hyvin otteessaan, jolloin laajempien tuhokuvien maltilliseen näyttämiseen ei tule edes kiinnittäneeksi huomiota. Tärkeintä ei ole mitä valkokankaalla näytetään vaan mitä siellä tunnetaan.

Sama ansiokkuus oli kuitenkin jo The Wavessa, joten samaa onnistumista hyödynnetään vain toistamiseen. Tarina-asetelmien samankaltaisuus myös heikentää elokuvan alkupuolen intensiteettiä, jota yritetään kohottaa hieman halpahintaisesti uhkaa alleviivaavalla musiikilla.

Uskottavuutta syö myös uhkaava katastrofi. Romahtamisvaarassa oleva vuori on Norjassa todellisuutta, mutta suuren luokan maanjäristys on enemmän teoreettinen, joskaan ei mahdoton uhkakuva. Reilu sata vuotta sitten Oslossa maa järisi kohtuullisesti ja uusikin maanjäristys on mahdollinen vaikka Norja ei maanjäristysalttiilla alueella sijaitsekaan. Raamatulliset mittasuhteet saava maanmyllerrys on kuitenkin huomattavasti epätodennäköisempi kuin aidosti havainnoidun vuoren romahtaminen.

The Quake pitää otteessaan kohtuullisesti ja Hollywoodin vastaaviin verrattuna atmosfääri on samaistuttavampi. Eniten elokuva kärsii samankaltaisuudesta The Waven kanssa. Samankaltaisuutensa takia jatkoelokuva toimii myös itsenäisenä teoksena, jolloin ensimmäinen elokuva ei ole mitenkään välttämätön tarinan aukeamiselle. Todennäköisesti The Quaken tehot ovat jopa paremmat, jos The Wave on näkemättä, sillä ensimmäisen elokuvan nähneelle jatkoelokuva on lähinnä yllätyksetön toisinto.