Piranha 3DD valkokangas

Tietyllä tavalla Piranha 3DD on niin eksploitaatiota kuin voi olla. Jatko-osa Alexandra Ajan Piranha 3D:lle (2010) yrittää vetää vielä edeltäjäänsä överimmäksi ja mauttomammaksi. Siinä se onnistuu, mutta silti elokuva on paljon, paljon tylsempi kuin edeltäjänsä – ikään kuin se olisi tehty vain rahan vuoksi, hmm? Jotain oikeudenmukaisuutta maailmassa vielä on, sillä siinä missä Piranha 3D oli yllätyshitti, on 3DD flopannut lippuluukuilla.

Piranha-elokuvien kaava on yksinkertainen. Jollain verukkeella lihansyöjäkalat usutetaan vähäpukeisten naisten kimppuun, sitten sekä esitellään naisruumiin kauneutta että silvotaan ruumiita sukupuolesta riippumatta. Aja onnistui ottamaan kaiken irti tisseistä ja verestä. Ykkösosan gorekohtauksissa oli jännitettä ja hauskanpitoa, ja elokuvassa oli jopa koossa pysyvä tarina ja kiinnostavia hahmoja.

Kakkososa on Feast-kauhuelokuvasarjan ohjaaja John Gulagerin ja kauhuelokuvia urakalla kirjoittaneiden Patrick Meltonin ja Marcus Dunstanin kädenjälkeä. Voi kuvitella, että Ajalla oli elokuvaa tehdessään hauskaa. 3DD vaikuttaa väkisin väännetyltä tuotokselta, jota on koostettu virkamiesmäisellä innokkuudella. Tuonne verta, tissejä pitää olla enemmän, no niin, valmista tuli.

Tarinan puolesta elokuva on Tappajahai vesipuistossa. Toimeentulostaan huolissaan olevia kaupungin viranomaisia edustaa vesipuiston omistaja Chet, jota esittää useista komedioista tuttu David Koechner. Chetin tytärpuoli Maddy (Danielle Panabaker) puolestaan toimii elokuvan Brodyna, joka yksin tajuaa uhan vakavuuden.

Tekijät ovat yrittäneet parodian kautta päästä helpolla tarinankuljetuksessa. Chet on stereotyyppisen ahne bisnesmies, joka ei kuuntele järkipuhetta ja on niljakkaampi kuin elokuvan nimikkoeläimet. Lopputulos on vain laiskuutta, sillä parodiassakin toivoisi olevan jotain oivaltavaa tai hauskaa. Niin monta variaatiota Tappajahain ikonisista kohtauksia ja repliikeistä on vuosien varrella nähty, ettei niihin kannattaisi näillä eväillä turvautua.

Tietystikään juoni ei ole se syy katsoa tämänkaltaisia elokuvia, mutta se on yksi esimerkki elokuvan huonoudesta. Piranha 3DD on huono jokaisella osa-alueella tasaisesti. Se ei ole huono siksi, että se mauton. Se on huono siksi, että se on mielikuvitukseton, täynnä kehnoja näyttelijöitä, tylsä ja halvan näköinen. Oli hämmentävää tajuta, että 3D:n ja 3DD:n budjetit ovat melkein yhtä isot.

Siinä missä ykkösosassa oli isoja joukkokohtauksia, joissa paniikki iskee väkijoukkoon ja ruumiita syntyy hauskasti ja inhottavasti, on kakkososassa uima-allas, josta juoksee pois ihmisiä punaisen maalin peittäminä ja kumikalat läpsyttelevät maassa. Tämä ei tarkoita sitä, että elokuva olisi hauska kalkkuna, siihen tarkoitukseen se on liian laskelmoitu.