Lasikattojen rikkoja
Ei huono valinta ohjaaja Mimi Lederiltä tuoda juuri nyt valkokankaalle elokuva Ruth Bader Ginsburgista, USA:n korkeimman oikeuden kaikkien aikojen toisesta naistuomarista, jonka presidentti Clinton nimitti elinikäiseen virkaansa 1993. Trumpilaisen ilmapiirin räyhätessä ja Ginsburgin täyttäessä 86 vuotta moni amerikkalainen vaikuttaa asettavan viimeisen toivonsa tähän kaikennähneeseen lakinaiseen korkeimman oikeuden painopisteen siirtyessä viime aikoina entistä konservatiivisempaan ja oikeistolaisempaan suuntaan.
Ginsburg valmistui vuosikurssinsa parhaana, mutta lakifirmat eivät palkanneet häntä pätevyydestä huolimatta. Naisen paikka ei ollut oikeussalissa, vaan kotona, tai korkeintaan yliopistolla opettamassa, jonne Ginsburg professoriksi ensin päätyikin. Hänen aviomiehensä Marty Ginsburg (Armie Hammer) oli myös tasa-arvoasioista kiinnostunut juristi ja esittelikin vaimolleen kiinnostavan tapauksen, jonka pohjalta kaksikko päätyi yhdessä tasa-arvoasian airuiksi.
Elokuva keskittyy Ginsburgin opiskeluun ja uran alkuvaiheisiin, läpimurtoon lain polulla. Vaikkei veroaihe ole ehkä vetävimmästä päästä, tihenevästi onnistuu ohjaaja Leder, joka muistetaan Deep Impactista (1998) ja sittemmin muun muassa The Leftovers -sarjasta, aihetta käsittelemään. Elokuvan rajaaminen tähän tiettyyn taitekohtaan on fiksu veto, sillä laajemmasta haalinnasta tuskin olisi saanut kovin koherenttia kokonaisuutta. Ginsburgin uran vaiheita ja materiaalia olisi niin valtavasti. Nyt tämän tasa-arvopioneerityön ympärille keskittyvä pöhinä antaa elokuvalle sen sielun, vaikka itse oikeudenkäyntiin ladataan turhaa lisädramatiikkaa.
Hyvä arkinen huomio on, että vaikka Ginsburg työssään korjaa tasa-arvon epäkohtia, rikkoo lasikattoja ja pyrkii aikaansaamaan muutoksia lakipykälien kautta, kotona hän saa tyttäreltään huutia ja kritiikkiä, sillä teini-ikäisen mielestä todellinen muutos 1970-luvulla tapahtuu kaduilla ja marssimalla. Muutenkin lohdullisinta elokuvassa on Ginsburgien perhe-elämän kuvaus, jossa ajan hengen vastaisesti aviomies kannustaa vaimoaan etenemään urallaan ja ottaa oman vastuunsa perheestä ja kodinhoidosta. Avioliitto onkin Ginsburgille suurin piirtein ainoa paikka, jossa hän ei kohtaa jatkuvaa kyseenalaistamista tai väheksyntää sukupuolensa perusteella.
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä
Seuraava:
Luontosinfonia
Marko Röhrin uusin luontoelokuva on innottomin sävelin soiva sillisalaatti.
Edellinen: Onnen kukkuloilla
Ruotsalaisessa ihmissuhde-elokuvassa ihastutaan ja rakastutaan arkisesti vailla suureellista tunteiden leiskua.
Tällä viikolla
Uusimmat
- DocPoint 2021: Possujen elämää, raakana ja läheltä blogi
- DocPoint 2021: Erilaisia arjen kuvia blogi
- DocPoint 2021: Elokuvia Yhdysvaltain vähemmistöjen oikeuksista blogi
- DocPoint 2021: Kokeellisia suomalaisia lyhytelokuvia meistä ja toislajisista blogi
- Vinokino 2020: Ihmisoikeudettomuuden äärellä blogi