Mitä ikinä haluat valkokangas

Eurooppaa kurittanut velkakriisi alkaa vähitellen näkyä myös valkokankaalla. EU:n voimakaksikosta Saksan leimautuessa tunteettomaksi talousveturiksi, Ranska on ottanut maanosan omantunnon roolin. Tämä näkyy vahvat yhteiskuntakritiikin juuret omaavassa ranskalaiselokuvassa, jossa on tartuttu velkaantumisen sosiaalisiin epäkohtiin.

Tunnetun ranskalaiskirjailijan Emmanuel Carrèren teokseen pohjaava Mitä ikinä haluat käsittelee Eurooppaa ravistelevaa velkaantumiskierrettä mikrotason kautta. Elokuva kertoo kahdesta tuomarista, jotka yrittävät pelastaa pikavippifirmojen kohtuuttomien lainaehtojen uhriksi joutuneen yksinhuoltajaäidin.

Järjestelmä on velkojien puolella, sillä kuten elokuvassakin todetaan, velkaantuminen ylläpitää kulutusta, ja sitä talousjärjestelmämme haluaa. Vähävaraiset ihmiset pakotetaan vippikierteeseen, joka johtaa loputtomaan maksukierteeseen ja lainattu pääoma moninkertaistuu korkojen ja muiden maksujen myötä. Lopputuloksena on lainaamisen ja kuluttamisen noidankehä, josta lähes koko eteläinen Eurooppa yrittää pyristellä irti. Kärsijän rooli lankeaa tavallisille ihmisille, joilta viedään elämän edellytykset.

Yhteiskuntakritiikin näkökulmasta kokeneen ranskalaisohjaajan, Philippe Lioret’n, ohjaamalla elokuvalla on ansionsa tärkeän ja ajankohtaisen aihekäsittelyn kannalta. Valitettavasti elokuvaa ei ole maltettu rakentaa tämän varaan, vaan päätarinaksi on nostettu nuoren naistuomarin kova kohtalo. Päälle kolmekymppisellä kahden lapsen äidillä todetaan kuolemaan johtava aivokasvain. Periksiantamaton idealisti salaa sairautensa ja keskittyy oikeuden hakemiseen velkaantuneelle yksinhuoltajaäidille. Samalla hän pyhimysmäisesti järjestelee perheensä asiat ennen kuin aika hänestä jättää.

Kahden raskaan aiheen ymppääminen samaan elokuvaan on yksinkertaisesti liikaa. Tärkeä yhteiskuntakritiikki jää väistämättä sivujuonteeksi, sillä sairauskertomusta käsitellään perin hollywoodilaiseen tapaan ennalta arvattaviin ratkaisuihin turvautuen ja yleisöstä kyyneliä kosiskellen. Tämä ei tee oikeutta vakavan sairauden synnyttämälle inhimilliselle kurimukselle, ja inhimillisen tragedian kautta esiin nostettuun yhteiskunnalliseen aiheeseen jää pakosta outo sivumaku.

Ohjaaja Loiret kykenee kerronnan hienovaraisten nyanssien ja visuaalisen tyylitajun avulla luomaan tarinaan ja sen henkilöihin tarvittavaa syvyyttä, mikä erottaa elokuvan hollywoodilaisesta sentimentaalisopasta. Arjen realismi ja eri yhteiskuntaluokat läpäisevä aihekäsittely pelastavat Mitä ikinä haluat -elokuvan pahimmilta sentimentaalisilta karikoilta, mutta silti ero sosiaalisessa yhteiskuntakritiikissä jää suureksi verrattuna vaikkapa Ken Loachin tai Mike Leigh’n elokuviin.