Miss kovis valkokangas

Amerikkalaisten kauneusarvojen ihannoijat elävät ihanteellista aikaa. Juuri kun Jennifer Lopez kumppaneineen killui dollarisen romanttisissa häälavasteissa, niin nyt revitään samaa kiiltopastellia ja irtohymyä Miss USA -kilpailusta.

Tämä elokuva herättää pari kysymystä, joihin Häät mielessä ei noin vain pystynyt. "Miksi Sandra Bullockille kirjoitetaan komedioita?", on nimittäin vielä tässä vaiheessa aivan eri asia kuin: "Miksi Jennifer Lopezille kirjoitetaan komedioita?" Edelleen: miksi punoa rikoksia, romantiikkaa ja huumorintapaista missikilpailun ympärille ylistämällä missikilpailun mahtavuutta enemmän kuin mihin yksi missikilpailun televisiointi pystyy? Miksi? Donald Petrien ohjaama Miss kovis yrittää parhaansa mukaan vastata näihin kysymyksiin.

Bullock esittää mukamas resuista naista, joka nauraessaan röhii kuin porsas. Pikkutyttönä hän on koulun pihalla pistellyt itseään kehittymättömämpiä poitsuja köniin - ja nimenomaan sillä vaikutuksella, että vanhempanahan hänestä ei voi muuta kehittyäkään kuin FBI-agentti. Tehtävässään hän joutuu yllättäen yhdeksi missikandidaatiksi, sillä kilpailijoita uhkaa jokin tuntematon terroristi. Kun Bullockilla ei ole koomikon taitoja, lahjoja yritetään todistella huonolla huumorilla, kuten sillä, kuinka ronskisti hän syö ruokaa.

Eihän Sandra Bullock -komedia olisi Sandra Bullock -komedia, ellei se tarjoaisi vähän ajateltavaakin. Bullockin mahdollisimman kevyesti kirjoitettu kyynikko menettää sarkasminsa huomattuaan, ettei kauneudellaan kilpailevissa naisissa olekaan mitään pahaa, haluavathan he kaikki vilpittömästi maailmanrauhaa. Keitä olivatkaan ne feministit, eläinaktivistit ja anarkistit, joita sivulauseessa epäillään missikilpailun pommiuhkaajiksi ja jotka saman tien unohdetaan? Hekin ovat kai pohjimmiltaan tavallisia naisia, jotka haluavat maailmanrauhaa ja siinä sivussa voittaa kauneuskilpailun sillä, että haluavat maailmanrauhaa. Tässä olisi aito trash-filmi, ellei tekijöiden vakaisiin aikeisiin pystyisi luottamaan.

Musiikillista kierrätystä edustavat naiskauneuden pakkomielteiset tehovatkaimet Dancing Queen ja She’s a Lady.