Miss kovis valkokangas

Gracie Hart (Bullock) on lähes äijämäinen FBI:n agentti. Hän keskittyy työhönsä eikä kiinnitä erityistä huomiota ulkonäköönsä. Nyrkkeilysäkki saa kyytiä ja kaljakin maistuu, kunnes Gracie saa erikoistehtävän: hänen pitää soluttautua Miss Amerikka -kilpailun finalistien joukkoon. Tehtävä on erityisen vaativa, koska agentti Hart on mahdollisimman "epänaisellinen" tapaus. Tehtävään palkataan Michael Cainen esittämä tyylivalmentaja. Vaikka operaation tarkoitus on eliminoida kisojen yllä leijuva terrorin uhka, suurin osa huomiosta kohdistuu kuitenkin siihen mittavaan FBI-operaatioon, joka tarvitaan Gracien muuttumisleikin onnistumiseksi. Kyse ei ole pelkästään karvanpoistosta ja kähertämisestä, vaan Gracien on opittava mm. hillitsemään donitsinhimonsa, kävelemään "liukumalla" ja olemaan röhkimättä nauraessaan.

Miss Koviksessa viljellään perinteisiä kliseitä erilaisista naistyypeistä: kiltit ja yksinkertaiset osallistuvat missikisoihin, kun taas älykkäät kovikset päätyvät esimerkiksi FBI:n leipiin. Gracien poikatyttöhahmossa on piristävän raisujakin piirteitä, mutta karikatyyri menee kyllä vähän liian pitkälle. Kai nainen voi olla ammatillisesti menestyvä yksineläjä ilman, että hänen tarvitsee kaivaa korviaan julkisesti ja mässyttää ruokaansa suu auki. Eivät kaikki agentitkaan sentään sikoja ole.

Koko asetelmassa on jotakin hyvin ärsyttävää, kun ottaa huomioon, että elokuvan "sanomaksi" jää se, että kauneuskilpailut tarjoavat tytöille mahdollisuuden saada stipendi collegea varten, joten niissä ei ole varsinaisesti mitään pahaa. Graciekin tajuaa, että pieni kauneustyö kannattaa: miehet kiinnittävät ihan eri lailla huomiota. Tasa-arvoon on ilmeisesti vielä matkaa, kun missikisojen jalon aatteen turvaamiseen käytetään niin paljon energiaa. Mikään ei ole muuttunut, naisen on parasta olla hiljaa ja hymyillä leveästi. Elokuva on varmasti ärsyttänyt amerikkalaisia feministejä. Toisen aallon naisasialiikkeen ensimmäiset protestit kolmisenkymmentä vuotta sitten liittyivät nimenomaan Miss Amerikka -kilpailujen vastustamiseen. Miss Koviksen näennäinen subversiivisyys vain pönkittää vanhaa instituutiota.

Elokuva on varmaan sinänsä ihan siedettävä, jos pystyy olemaan ärsyyntymättä edellä mainituista karkeista karikatyyreistä. Michael Caine on mukiinmenevä vanhana dandynä, mutta esimerkiksi missikisojen järjestäjää näyttelevästä Candice Bergenistä jää falski vaikutelma. Kokonaisuutena Miss Kovis ei ole edes kovinkaan hauska. No, ehkä allekirjoittanut on vain "tyypillinen huumorintajuton feministi".