Kunnian puolesta valkokangas

Luulisi suuren yleisön nähneen Yhdysvaltojen eri aselajeja ja niiden rajatonta kunniaa käsitteleviä elokuvia kaikilta mahdollisilta eri kanteilta. Milloin veijarimme porhaltavat suihkareilla taivaan sineen, toisinaan taas leikitään torpedohippaa valtamerien syvyyksissä ja välillä ryömitään kenttäharmaissa etsimässä kadonnutta sankaruutta mudan keskeltä. Tästä huolimatta joskus esiin tupsahtaa joku aiheen valinnaltaan yllättäväkin tuotos.

Tositapahtumiin perustuva Kunnian puolesta on kehityskertomus ensimmäisestä mustaihoisesta sukeltajasta Carl Brashearista (Cuba Gooding Jr.), joka monien vuosien sitkeän uurastuksen jälkeen saavutti sotilasarvonsa korkeimman asteen. Kertomuksen toinen puoli käsittelee hänen kouluttajansa Leslie W. "Billy" Sundayn (Robert De Niro) kasvamista rasistisesta ja juoposta Etelän kasvatista Carlin urakehitystä tukevaksi suojelijaksi.

Kunnian puolesta onnistuu yllättävänkin ennakkoluulottomasti käsittelemään Yhdysvaltojen armeijan rasistista lähimenneisyyttä. Mustien asema oli vielä 1950-luvulla asevoimissa kiistanalainen, mikä näkyi heidän lähes systemaattisessa syrjinnässään. Elokuvassa Carl Brashear esitetään tätä historiallista asemaa rikkovana sankarihahmona, joka menestyksekkäästi taistelee tuulimyllyjä vastaa - jopa oman henkensä uhalla. Todellisuudessa Carlin urakehitys oli vähällä katketa onnettomuuteen, jossa hän menetti toisensa jalkansa. Korkeammat upseerit päättivät siirtää miehen eläkkeelle, mihin Carl ei suostunut. Kuntoutuksen ja parin oikeustaistelun jälkeen Carl palasikin aktiivipalvelukseen.

Kunnian puolesta on parhaimmillaan alkukohtauksissa, mutta lopussa elokuva liukuu jyrkkää alamäkeä, kun näille tuotoksille tyypillinen paatoksellinen aines alkaa hallita kerrontaa. Lopun oikeusalikohtaus menee melodramaattisuudessaan jo niin pitkälle, että katsojaa alkaa väkisinkin naurattaa. Vaikutelmaa täydentää vielä Robert De Niron yliampuva näytteleminen, mutta sen verran miehellä on kanttia, että hän suoriutuu tehtävästään veikeä pilke silmäkulmassaan.

Ohjauksesta vastannut George Tillman Jr. on täysin tuntematon nimi, eikä tämä tuotos kerro kovinkaan paljon hänen ohjaajan kyvyistään. Näyttelijöistä ylivoimaisesti hallitsevin on Robert De Niro, joka omassa pahiksen roolissaan nousee paikka paikoin lähes elokuvan tukipilariksi. Mielestäni Carl Brashearia näytellyt Cuba Gooding Jr. ei ole mitenkään vakuuttava, vaikka häntä onkin pidetty kohtuullisen kyvykkäänä. Toisaalta tämä saattaa johtua siitä, että katsojan on paljon helpompi samastua omien ongelmiensa kanssa painiskelevaan valkoihoiseen rentunoloiseen sotilaaseen, kuin lähes yli-inhimilliseksi selviytyjäksi kuvattuun mustaihoiseen sukeltajasankariin.

Yllättävästä aiheenvalinnastaan huolimatta Kunnian puolesta on sisällöllisesti täysin keskinkertainen armeijahenkinen, vanhanaikainen ja amerikkalaisisänmaallinen toimintaelokuva. Kunnian puolesta ei toisaalta sijoitu lajityyppinsä huonoimpaan päähän, mutta mitään klassikon aineksia ei siitä voi hyvällä tahdollakaan löytää.