Kimppakyytikytät valkokangas

Viime vuosina vanhaa buddy cop- konseptia on yritetty herätellä henkiin epätasaisella menestyksellä. Kevyen toimintakomedian kirjoittaminen on näennäisen helppoa, mutta toimiakseen elokuva vaatii jotain muuta kuin vain hauskalta lähtökohdalta kuulostavan sankariparin. Nyt omalla lusikallaan keittoa sohii Kimppakyytikytät, jossa poliisi saa seuraa tavallisesta uber-kuskista.

Poliisiparinsa kuolemasta toipuva Vic (Dave Bautista) on luvannut saattaa pahamaineisen huumausjengin pomon (Iko Uwais) kaltereiden taakse. Tilaisuus kostamiseen tarjoutuu kuitenkin päivänä, jolloin Vic on toipumassa silmäleikkauksesta. Pakko sanelee poliisin kiltin uber-kuski Stun (Kumail Nanjiani) kyytiin etsimään ihmisiä, jotka tietävät huumekuljetuksen saapumispaikan. Stun ainoa toive matkalle on pitää tähtiarvionsa mahdollisimman korkeana ja auto puhtaana. Rauhallinen matka muuttuu kuitenkin nopeasti takaa-ajoksi läpi kaupungin, eikä naarmuilta säästytä.

Epäsuhtaisella parilla haetaan helppoja vitsejä väkivaltaan turvautuvan lihaskimpun ja hiljaisen seinäruusun välisestä dynamiikasta. Lakonisen huumorin taitaja Nanjiani sekä koomisen ajoituksen omaava Bautista ovat paperilla hyvä vastapari, mutta jotenkin elokuva hukkaa täysin mahdollisuudet saada heistä mitään irti. Elokuva luottaa roolitukseen niin suuressa määrin, että materiaalia ei kaksikolle tarjota ollenkaan. Irtopisteitä pyritään keräilemään huutelemalla feministisiä iskulauseita toimintakohtauksien väliin ja muuttamalla muutamassa kohtauksessa tuttuja sukupuolihierarkioita. Kaikki tämä kuitenkin tuntuu päälle lisätyltä kimalteelta, kun sitä vertaa tunkkaiseen huumoriin, jota elokuva toistaa alusta loppuun.

Kimppakyytikytät ei löydä tasapainoaan suhteessaan väkivaltaan. Se on liian veristä sopiakseen kevyeen huumoriin, mutta ei myöskään lyö tarpeeksi yli löytääkseen groteskia huumoria verta ja suolenpätkiä tihkuvista kohtauksistaan. Fyysistä huumoria elokuva ei osaa käyttää lainkaan ja lähikuvien tiheä virta tekee toimintakohtauksista pienen ja suttuisen näköisiä. Bautista olisi varmasti pystynyt fyysisesti näyttävämpiinkin tappelukohtauksiin, jos hänen vahvuutensa olisi huomioitu. Myös poliisin ylimielinen väkivaltaisuus näyttäytyy räikeänä epäkohtana, koska elokuva pyrkii huumorillaan korostamaan edistyksellistä luonnettaan.

Lattea uber-mainos tuo mieleen muutaman vuoden takaisen komedian Hot Pursuit (2015), joka yhtälailla yritti pelkällä roolituksella olla edistyksellinen. Kimppakyytikytissä komedia ontuu eikä toimintapuolikaan ole hallussa. Huumepomon takaa-ajo tuntuu loputtamalta, irtonaiselta tapahtumasarjalta.