Jeti valkokangas

Viimeisen vuoden aikana valkokankailla on ehditty nähdä jo kaksi myyttisiin lumimiehiin keskittyvää animaatioelokuvaa: viime vuonna ilmestynyt Warner Brothersin Pikkujalka ja tänä keväänä stop motion -animaatio Huippujengi Himalajalla. DreamWorksin ja Pearl Studion yhteistyönä tuottama Jeti jatkaa samalla hyväntuulisella seikkailulinjalla.

Vastikään isänsä menettänyt teinityttö Yi asuu äitinsä ja isoäitinsä kanssa ja tekee montaa työtä ansaitakseen rahaa matkaan halki kotimaansa Kiinan. Yin kotitalon katolle ilmestyy yllättäen pörröinen lumimies, jota jahtaa ahne liikemiesmiljonääri kätyreineen. Määrätietoinen tyttö päättää lähteä viemään otusta takaisin kotikonnuilleen Himalajalle, ja retkelle päätyvät mukaan pinnallinen serkkupoika Jin ja riehakkaan hömelö naapuri Peng.

Juonellisesti Jeti ei tarjoa mitään uutta tai mullistavaa. Oudon ja avuttoman otuksen pelastaminen pahiksilta ja toimittaminen takaisin kotiin on tuttua jo E.T:n ajoilta. Ennalta arvattavan tarinan lomassa käsitellään kuitenkin myös laajempia teemoja, kuten läheisen menettämistä ja toisista huolehtimista. Yi on ilahduttavan itsenäinen ja vahvaluonteinen päähenkilö, joka vie sympaattisten matkakumppaniensa kanssa tarinaa sujuvasti eteenpäin.

Katsoja osaa jo odottaa isoilta animaatiostudiolta visuaalisesti näyttävää ja vauhdikasta jälkeä. Jetin vahvuus onkin siinä, miten seikkailu halki Kiinan on kuvitettu huikeilla maisemilla ja kauniilla yksityiskohdilla. Niin urbaanin kaupungin kadut kuin maaseudun syrjäkylätkin näyttävät todentuntuisilta. Matkan varrella paljastuu, että Everestiksi nimetty jeti saakin taikavoimiensa ansiosta kukat kasvamaan, mikä antaa vielä vauhtikohtauksiin lisäpontta ja seikkailun makua.

Totuttuun tapaan nuoremmille katsojille suunnattuun animaatioon mahtuu vastoinkäymisten lisäksi huumoria, ja osa vitseistä toimii myös aikuiselle katsojalle. Jeti irvailee nokkelasti erityisesti älypuhelinriippuvaisuuden riivaamalle somettajakansalle. Musiikkien osalta liikutaan siirappisuuden rajamailla: taustalle ympätyt peruspop-biisit tuntuvat tarpeettomilta etenkin, kun Yin taitava viulunsoitto saa tilaa aina tytön muistellessa isäänsä.

Vaikka Jetin juonellinen asetelma on kliseinen, elokuva toimii tarinallisesti hyvin ja viihdyttää nuorempia katsojia. Elokuva onkin aikuiskatsojalle lämminhenkinen, joskaan ei kekseliäisyydellä pilattu kattaus hienoja maisemia ja ystävysten seikkailua – ja on lumimiehen poikanenkin hellyttävä tapaus.