Hinnasta viis valkokangas

Hinnasta viis tuo Suomen mammuttielokuvien hallitsemaan elokuvakesään raikkaan tuulahduksen. Yksinkertaisuudellaan ja keveydellään se todistaa, että viihdyttämiseen ei aina tarvita isoja räjähdyksiä, jotta katsoja jää hyvälle mielelle.

Jean (Gad Elmaleh) on ylikiltti tarjoilija, jota palkintovaimon rikkaasta elämästä haaveileva Irène (Audrey Tautou) erehtyy luulemaan omalaatuiseksi miljonääriksi. Erehdys vie Irènen aiemmat avioliittosuunnitelmat karille ja kun hänen kostonsa jättää Jeanin puille paljaille, on kummankin etsittävä uusi tulonlähde. Avokätisen elättäjän löytämistä vaikeammaksi tehtäväksi paljastuu kuitenkin viihdyttävänä seuralaisena toimiminen.

Elokuvan roolihahmot ovat mielenkiintoisesti vaihtaneet perinteiselle romanttiselle komedialle ominaisia luonteenpiirteitä keskenään. Äärimmäisen kiltti ja hiljainen Jean ei ole tyypillinen romanttisen komedian sankari. Hänestä ei löydy machoilun häivääkään ja suurimman konfliktin pääparin välille luokin hänen ujo persoonansa. Merkkivaatteiden ja kuplivien juomien täyteisessä universumissa elävä Irène taas muistuttaa Aamiainen Tiffanylla -elokuvan (1961) Holly Golightlya. Suloisen pinnan alla piilee piinkova nainen, joka on oppinut pitämään puolensa laskelmoivassa maailmassa. Yhteiskunnassa ylöspäin kiipeäminen on kovan työn takana ja kyynisyydestä on apua, jotta suunnitelmat toteutuisivat.

Napakka dialogi muistuttaa parhaimmillaan Hollywoodin kultaisen kauden romanttisia komedioita. Hieman epätyypilliseksi ranskalaiseksi komediaksi elokuvan tekee se, että vaikka se käyttää farssille tuttua tapaa heittää päähenkilönsä kiusallisiin tilanteisiin, pysyy sen huumori silti hyvin pienieleisenä. Hauskuus syntyy päähenkilöiden kilpaillessa siitä, kumpi pystyy paremmin ottamaan kaiken irti elätin asemasta.

Vaikka sen suurempaa moralisointia ei elokuvassa esiinny, näyttää se kuitenkin myös epävarman elämän varjopuolet ja yksinäisyyden. Hinnasta viis tuokin mieleen ohjaaja Pierre Salvadorin aiemmasta tuotannosta elokuvan Huijareita ja pyhimyksiä (1998), jossa myös leikitellään luokkaerojen kanssa ja kartoitetaan huijareiden elämää. Tosin selkeää edistystä on tapahtunut ja uusin elokuva pystyy paremmin ylläpitämään katsojan kiinnostusta.

Kevyen kesäistä tunnelmaa Hinnasta viis -elokuvassa tarjoavat Välimeren rannikon kauniit maisemat ja Camille Bazbazin aurinkoinen musiikki. Ylellisten lomarantojen seurapiirielämän seuraaminen on virkistävä tuulahdus verrattuna television uusintoihin, eikä kesäauringosta tarvitse elokuviin mennessä tinkiä.