Salattu rikos valkokangas

USA:n Latinalaisessa Amerikassa harjoittaman "hyvän naapurin politiikan" likapyykkiä on pesty monessa elokuvassa. Muutaman kohtuullisen jännityselokuvan ohjannut Carl Franklin on tarttunut Joseph Finderin romaaniin pohjautuvaan oikeussalidraamaan, jossa puidaan El Salvadorissa tapettujen siviilien kohtaloa. Menestyvän lakinaisen miestä syytetään sissisodassa tehdyistä julmuuksista. Todistaakseen miehensä syyttömyyden nainen joutuu asettumaan armeijan valtakoneistoa vastaan. Sotaoikeuden sääntöjä setvimään hän palkkaa juopon asianajajan, jonka ilmaantuminen pelikentälle ei miellytä aviomiehen kostoa hautovia asetovereita. Virkaportaassa ylenneille entisille esimiehille syytetystä ja tämän vaimosta on tulossa kiusankappaleita, joista on päästävä eroon.

Salattu rikos on niitä elokuvia, josta on viikon päästä vaikea muistaa yksityiskohtia. Se ei ole huono, mutta siinä ei kuitenkaan ole mitään sellaista koukkua tai tarttumapintaa, johon katsoja jäisi kiinni. Ashley Judd on toki hyvä valinta pääosaan ja Morgan Freeman näyttelee taas kerran vetävällä rutiinilla vanhaa ja väsynyttä. Koska elokuva kuitenkin sivuaa poliittisesti kiintoisaa aihepiiriä, olisi siltä odottanut jämerämpää otetta. Siis jotain muuta kuin vain lähes kaikissa käänteissä laimennettua lakidraamaa. Ei poliittinen jännäri voi yrittää miellyttää kaikkia. Tai voi, mutta tulos on sitten näin laimea. Parhaat poliittiset jännärit ovat tiukkoja, suorastaan hysteerisiä elokuvia. Ne hyökkäävät päälle ja huutavat salaliittoa. Tai ne ottavat Oliver Stonen Salvadorin tapaan rajusti kantaa ja pakottavat vastaanottajan reagoimaan. Salattu rikos sen sijaan ei huuda, vaan soljuu eteenpäin kuin tavallinen lakisarjan episodi.

Franklinin suosima visuaalinen ilmaisu on tuttua ja turvallista, kaavamaista ja yllätyksetöntä. Suurkaupunkikuvia nopeutettuna, hidastuksia väärissä paikoissa, mahtipontisen päälle liimattua musiikkia... Moneen kertaan nähtyä ja kuultua juttua. Lakisarjoihin viehättyneet katsojat ehkä pitävät "hillitystä" tyylilajista, mutta muille kokemus jää tarpeettoman kesyksi Salattua rikosta katsoessa on kuitenkin hyvä muistaa, että tosielämässä hämärien CIA-operaatioiden parissa "ansioituneet" Ollie North ja J. Gordon Liddy ovat Yhdysvalloissa nykyään suosittuja radioääniä. Moni amerikkalainen uskoo vakaasti, että Chilen sotilasjuntan ja Nicaraguan Contra-sissien tukeminen olivat väistämätön osa kommunismia vastaan käytyä globaalia vapaustaistelua. Ideologioiden välisessä mittelössä ei siviiliuhrien lukumäärä paljon painanut - eikä taida painaa vieläkään.