Kova sade valkokangas

Kova sade on näitä suven ajanviete-elokuvia, aivotoiminta nollassa -hömppää, jota voi kaikessa rauhassa mennä katsomaan vaikkapa suojaan kesäiseltä ukkoskuurolta. Runsas puolitoistatuntinen vierähtää mukavasti torvien pauhatessa katsellen, miten näyttelijät ja stuntit rämpivät vedessä, uivat vedessä, ajavat vesiskoottereilla ja veneillä, ampuvat, huutavat, soutavat ja huopaavat. Kova sade on varsin merkillinen yhdistelmä katastrofielokuvaa, rikoselokuvaa, toimintaelokuvaa ja modernia lännenelokuvaa. Tiesihän sen jo etukäteen, että moisista aineksista ei mitään hyvää soppaa synny. Kyllä elokuvan kuitenkin katsoo sen visuaalisen toteutuksen ja hyvän castingin - Christian Slater, Morgan Freeman, Randy Quaid - ansiosta.

Huntingburgin pieni kaupunki Amerikan keskilännessä on ollut useita päiviä rankkasateen armoilla. Kaupungin asukkaat joudutaan evakuoimaan, kun vesimassat alkavat tulvia yli äyräiden. Paikallinen sheriffi (Randy Quaid) johtaa apureineen evakuointia. Samaan aikaan pankkien käteiset evakuoinut rahankuljetusauto juuttuu toisaalla vesiansaan. Kuljetusauton kuskit Tom (Christian Slater) ja hänen setänsä Charlie (Ed Asner) huomaavat nopeasti, että heidän lastinsa kiinnostaa myös muita. He joutuvat rikollisjengin väijytyksen kohteeksi ja Charlie saa surmansa. Tom pääsee kuitenkin pakoon rahat mukanaan ja rikollisjengin johtaja Jim (Morgan Freeman) aloittaa apureineen hurjan takaa-ajon tulvivassa kaupungissa. Ajojahti tihentyy, kun sheriffi pääsee juonesta kiinni. Muutkin ovat kiinnostuneita kolmesta miljoonasta dollarista kuin rikolliset...

Ei päätä eikä häntää

Kova sade ei tarjoa sitten mitään uutta. Juoni on pelkkää puutaheinää ja jokainen käänne on enemmän kuin arvattavissa. Tarina etenee totuttuja koukeroita pitkin ilman minkäänlaista yritystäkään kehitellä juonellisia koukkuja. Toiminta on toki näyttävää ja teknisesti moitteetonta, vaikka suureen lentokonehalliin rakennetut lavasteet välillä paistavatkin läpi. Ennen kaikkea Kova sade on huimien stunt-temppujen taidonnäyte. Elokuvassa on esimerkiksi iskevä kohtaus, jossa takaa-ajo on toteutettu tulvivassa koulussa vesiskoottereilla.

Visuaalisuus on Kovan sateen kantava voima. Ohjaaja Mikael Salomon on ammattimies, jonka meriitteihin kuuluu mm. Oscar-ehdokkuudet elokuvista Backdraft (visual effects) ja The Abyss (cinematography). Hän on tehnyt lujasti töitä peittääkseen visuaalisella ryöpytyksellä Kovan sateen käsikirjoituksen sisällöttömyyttä sekä kehnoa ja puisevan tavanomaista henkilöhahmorakentelua. Toki idea sijoittaa toimintaelokuvan tapahtumat tulvivaan kaupunkiin tarjoaa visuaalisella tasolla mielenkiintoista nähtävää toteutuksensa ja kikkojensa puolesta, mutta ei sillä pitkälle pötkitä.

Yksi Kovan sateen suuria miinuksia on hyvien näyttelijöiden mielikuvitukseton käyttö. Christian Slater (myös elokuvan co-producer) on sankarina niin moitteeton partiopoika, joka vesimassojen ja tulitaistelujen lomassa ehtii - yllätys, yllätys - kehitellä romanssin poikasta paikallisen kirkon sexyn lasimaalarin, Karenin (Minnie Driver) kanssa. Kuinka ollakaan Morgan Freeman on pahana poikana hyvä rikollinen, kun taas Randy Quaidin sympaattisesta sheriffistä tulee yhtäkkiä rahanahne psykopaatti. Homma olisi toiminut ehkä paremmin, jos näyttelijät olisivat saaneet kunnolla lyödä roolinsa yli, ja samalla olisi rikottu pinttyneimpiä lajityyppikonventioita. Ohjaaja Salomon on yrittänyt paikoitellen viritellä jotain mustan komedian tapaista, mutta eipä hän ole siinä sen paremmin onnistunut. Itse asiassa Kovassa sateessa on yritetty kaikenlaista.

Hyvän elokuvan merkkejä on se, että linjanvedot ovat olleet elokuvan tekijöille kristallinkirkkaat. Toki kaaoksesta on joskus syntynyt suuria mestariteoksiakin, mutta Kova sade ei todellakaan lukeudu niihin harvoihin poikkeuksiin.