Eläintohtori valkokangas

Jokainen lemmikkieläimen omistaja on joskus höpöttänyt eläimelle kuin parhaalle ystävälleen. Mutta mitä, jos eläin osaisi vastata? Eläintohtori konkretisoi kuvitelman puhuvista eläimistä - kuvitelman, joka on kai jokaiselle kissojen ja koiran kanssa telmineelle tenavalle tuttu. Ikävä kyllä herkullinen idea on pakattu niin pikkusieviin kääreisiin, ettei ainakaan aikuiskatsojalle tahdo jäädä paljoakaan tarttumapintaa aiheeseen.

© 1998 20th Century Fox

Tohtori John Dolittle (Eddie Murphy) on kiireinen lääkäri, jolla ei tahdo riittää aikaa perheelleen. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Dolittle saa takaisin kyvyn, joka hänellä oli lapsena, nimittäin kyvyn ymmärtää eläinten kieltä. Dolittle osaa puhua eläimille kuin ihmisille ja eläimet kertovat hänelle huolistaan yhtä avoimesti.

Tohtori yrittää epätoivoisesti peitellä kykyjään, mutta kun koti alkaa muistuttaa eläintarhaa, halutaan kajahtaneelta näyttävä tohtori pistää lukkojen taakse. Puhuvat eläimet aiheuttavat tohtorille päänvaivaa, mutta auttavat häntä myös löytämään todellisen minänsä.

Hampaaton Eddie Murphy

Kuinka monta muistettavaa Eddie Murphy -elokuvaa olette nähneet? Sen jälkeen kun Murphy siisti suuvärkkinsä ja muutti imagonsa astetta pehmeämmäksi, hänen elokuvistaan hävisi vähäinenkin särmäkkyys. Verbaalivirtuoosin liukuminen hampaattomaksi yleisviihdyttäjäksi sopi varmaan "vakavoituneen" Murphyn uuteen profiiliin. Kun elokuva mainostetaan Eddie Murphy -komediana, katsoja tietää, että luvassa on taas yliannostus kestosuosikin paisunutta egoa. Murphyn ihailijoille moinen on varmaan mannaa, mutta ainakin allekirjoittanut on jo vuosia sitten hyytynyt Murphyn itsekeskeisyyteen.

Parhaimmillaan Murphy on silloin, kun hänen ei sallita olla yksin parrasvaloissa. Eläintohtorissa tähti täyttää koko lavan ja muut näyttelijät ovat tuntematonta joukkoa, mikä ei tiedä hyvää elokuvalle. Murphyn aisaparina ovat puhuvat eläimet, jotka muodostavatkin tarinan ainoan kiinnostavan koukun. Eläinhahmojen takana on Muppet-mies Jim Hensonin tiimi. Ammattitaitoista jälkeä, mutta kuinka pitkälle idea puhuvista eläimistä kantaa kokoillan elokuvassa?

Kaikki maailman eläimet, liittykää yhteen!

Eläintohtorin lämpimän inhimillisillä eläimillä on ihmisten luonteet: toiset ovat lempeitä ja toiset äksyjä, toiset neuroottisia ja toiset juoppoja. Näin Eläintohtori on lähempänä Muppet Show’ta kuin esimerkiksi Beethoven-elokuvia, joissa koira pysyy koirana, vaikka onkin elokuvan päähenkilö. Eläintohtorin eläimet sen sijaan ylittävät rajansa ja naljailevat minkä kerkiävät sekopäisenä edestakaisin säntäävälle tohtorille.

Välillä vaihde heitetään reilusti alatyylin puolelle, esimerkiksi silloin, kun koira huutelee vaimonsa kanssa sänkyyn menevälle tohtorille ohjeita. Mukaan mahtuu myös yksi elokuvafriikeille suunnattu, Epäiltyihin (Usual Suspects, 1995) viittaava heitto, jossa häkkiin joutunut koira toteaa lakonisesti: "Olen Kaiser Soze." Lopulta idea puhuvista eläimistä kulutetaan yllättävän nopeasti loppuun. Aihehan mahdollistaisi tosi rankan, suorastaan anarkistisen revittelyn normaalien arkitapojemme kustannuksella. Villimpi käsikirjoitus olisi muuttanut elokuvan kohderyhmän, mutta olettaisin, etteivät lapsetkaan, joille eläintohtori on kai ensisijaisesti suunnattu, hirveästi innostu näin kesystä jutusta.

Eläinten oikeudet on nostettu tapetille länsimaisessa tiedonvälityksessä. Asian puolesta taisteleva aktiivi tuskin innostuisi hassunhauskaksi tarkoitetusta komediasta, jossa ihmisten kanssa kontaktiin pääsevät eläimet tarvitsevat Eddie Murphyä tohtorikseen. Kontaktimahdollisuus ei kohota sorrettuja eläimiä kapinaan, vaan ne tyytyvät kiltisti heille annettuun osaan. Eläinten solidaarisuusliike ylittää ravintoketjun rajat, ja niinpä lopussa saalistaja ja saalistettava voivat olla yhdessä kannustamassa ihmetohtoria tämän operoidessa sairasta tiikeriä. Eläintohtorin luontokappaleilla on ihmisten tarpeet. Ja ymmärtääkseen eläinten tarpeita ihmisen on löydettävä taas kirkas lapsenuskonsa. Uraputkessa olevan perheenisän on pistettävä arvot oikeaan järjestykseen ja kuunneltava lapsiaan. Kieltämättä herttaista, mutta kyllä katsojaltakin vaaditaan lapsenmielisyyttä tämän hölmöilyn katsomisessa.