Crawl valkokangas

Kesään kuuluu yleensä ainakin yksi elokuva, jossa ihminen joutuu kohtaamaan luonnonvoimat kasvokkain. Viime kesänä esihistorialliset hait palasivat terrorisoimaan uimarantoja Megalodonissa (2018) ja muutama vuosi aikaisemmin surffari yritti etsiä turvaa verenhimoiselta hailta avoimella ulapalla The Shallowsissa (2016). Crawl tekee kodista turvattoman paikan yhdistämällä lähestyvän hurrikaanin alligaattoreihin. Mistään Haihurrikaanista (2013) ei kuitenkaan ole kysymys, vaan ohjaaja Alexandre Aja hakee elokuvassa realistisempaa otetta kuin vuosikymmenen alussa ilmestyneessä Piranha 3D (2010) -elokuvassaan.

Hurrikaani lähestyy floridalaista pikkukaupunkia. Haley (Kaya Scodelario) on huolestunut isästään (Barry Pepper) ja suuntaa evakuointilinjojen taakse keskelle myrskyä. Isä löytyy talon alla olevasta matalasta ryömintätilasta loukkaantuneena. Ensimmäinen ajatus on saada hänen turvaan tulvavesiltä, mutta tien ulos tukkii iso alligaattori, joka on etsinyt turvaa talon alta. Matalasta tilasta tulee taistelutanner, jossa voimasuhteet muuttuvat kokoajan edullisemmiksi alligaattorille veden noustessa.

Crawlin alkuasetelma on kutkuttava. Alligaattori tekee talon turvallisimmasta osasta uhan ja nouseva vesi pakottaa kaksikon liikkeelle. Myrskyn laantumisen odottaminen ei ole mahdollista ja uloskäyntien kartoittamisesta tulee ensisijainen tehtävä. Asetelmasta on luettavissa ympäristöteema, joka korostaa, että äärimmäisten sääilmiöiden uhan edessä ei voi lamautua. Esteistä huolimatta ratkaisu on löydettävä ennen kuin aika loppuu, sillä paikallaan vedessä polkeminen ei ole vaihtoehto.

Lupaavasti alkava Crawl kompastuu oman maailmansa logiikkaan mitä pidemmälle elokuva etenee. Se määrittelee alussa alligaattorien vahvuudet sekä heikkoudet, mutta uhraa nopeasti omat raja-aitansa veristen kuvien toivossa. Vammojen realistisuuden voi antaa anteeksi, mutta kun elokuvan oma sisäinen logiikka vuotaa kuin tulviva talo, tippuu kiinnostavalta alkuasetelmalta pohja. Muutaman vuoden takainen The Shallows onnistui pitämään kasassa yksinkertaisen asetelmansa loppuun asti. Crawlilta loppuu liikkumatila liian aikaisin.

Haley on kiinnostava sankaritar ja muistuttaa paljon The Shallowsin Nancya. Kummatkin ovat omapäisiä ja fyysisesti vahvoja urheilijoita, mutta toisin kuin The Shallowsissa ei Crawl missään välissä muuta Haleyta objektiksi, vaan hän on alusta asti toimija. Kumpikin on ajautunut tilanteeseen, jossa fyysiset vahvuudet eivät riitä ja nopea ajattelu on ainoa tapa selviytyä. Jos The Shallowsissa sankarittaren tuli etsiä pelastavia saarekkeita keskeltä merta, on Crawlissa etsittävä uloskäyntejä jopa paikoista, joista ei ensiksi tulisi niitä etsineeksi.

Crawl käyttää hyvät alkuasetelmansa liian nopeasti. Uloskäyntien etsimisessä annetaan helposti periksi, eikä jännityksen anneta kasvaa. Luottamus tuntuu loppuneen kesken ja tarinaan on lähdetty lisäämään liikaa elementtejä. Jännityksen rakentamiseksi olisi riittänyt muutama tilanne, jotka olisi pohjustettu paremmin ja sillä olisi vältytty lopun epämääräiseltä harhailulta.