Näyttelijöiden ohjaaja

Kun ohjaaja Elia Kazan astui vuoden 1999 Oscar-gaalassa vastaanottamaan kunnia-Oscaria elämäntyöstään, yleisön reaktio ei noudattanut gaalojen standardikaavaa. Osa yleisöstä ei noussut seisomaan eikä taputtanut, ja muutama jopa vihelsi. Osa yleisöstä antoi raivoisia aplodeja, kun osa - esimerkiksi Ed Harris ja Nick Nolte - istui yrmynä paikallaan. Näytti siltä, että Kazanin astuminen lavalle repi auki menneisyyden haavoja, joiden luultiin jo arpeutuneen kauan sitten.

Miksi Kazanille vihellettiin? Tuskin kukaan kyseenalaisti palkitsemisen elokuvataiteellisia perusteita. Kunnia-Oscareita on jaettu vähemmän merkittävillekin tekijöille kuin Kazan. Syyt palautuvat Kazanin toimintaan kommunistivainojen vuosina ja hänen rooliinsa Hollywoodin nimekkäimpänä ilmiantajana. Valitettavan usein nämä tapahtumat varjostavat Kazanin uraa ja estävät näkemästä, kuinka merkittävä ohjaaja Kazan omana aikanaan oli. Kazanin työn arvioimista vaikeuttaa se, että hän oli 1940- ja 50-luvulla yliarvostettu, kun taas myöhemmin lähes johdonmukaisesti aliarvostettu ohjaaja.

Elia Kazan syntyi 7. syyskuuta vuonna 1909 Konstantinopolissa. Isä oli kreikkalainen mattokauppias, joka muutti New Yorkiin kun Elia oli 4-vuotias. Harlemissa varttunut Kazan mieli nuorena näyttelijäksi, mutta siirtyi lavoille päästyään nopeasti ohjaajaksi. Käännekohtana nuoren miehen elokuvainnoituksessa oli ollut Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinin näkeminen collegessa. Hänestä tuli teatterin ja elokuvan moniottelija, joka 1940- ja 50-luvulla ohjasi menestyselokuvia ja -näytelmiä toisensa jälkeen. Kazanin yhteistyö näytelmäkirjailija Arthur Millerin ja sittemmin Tennessee Williamsin kanssa tuotti teatterihistoriaa. Kauppamatkustajan kuolema ja Viettelysten vaunu olivat oman aikansa puhuttuja ja kohuttuja Tapauksia. Jälkijättöisesti Kazanin uran ehkä kauaskantoisesti merkittävin hetki saattoi olla aktiivinen rooli Actor's Studion perustamisessa vuonna 1948. Siitä tuli nopeasti nuorten näyttelijöiden innovatiivisuuden symboli ja "metodinäyttelemisen" Mekka.

Näyttelijät arvostivat Kazania, jonka ohjaustapa oli demokraattinen ja keskusteleva. Se perustui ryhmätyön ja näyttelijän intuition korostamiseen ja oli näin olennaisesti erilaista kuin Hollywoodin genre-ohjaajien tiukka kurinalaisuus. Lahjakkaat näyttelijät saivat toteuttaa itseään vapaasti Kazanin ohjauksessa. Kazanin todellinen läpimurto oli antisemistismiä käsitellyt draama Hiljainen sopimus (Gentleman's Agreement, 1947), joka toi hänelle Oscarin ja nosti hänet aikalaiskriitikoiden kehumaksi ohjaajaksi. 1950-luvun alussa Marlon Brandon ja Kazanin yhteistyö uudisti elokuvanäyttelemisen määritelmiä: Viettelysten vaunu,(A Streetcar Named Desire, 1951), Viva Zapata (Viva Zapata!, 1952) ja Alaston satama (On the Waterfront, 1954) olivat kaikki väkeviä draamoja sekä yleisö- ja arvostelumenestyksiä. Kaikissa niissä vetävintä oli draaman verevyys ja vahvasti roolihahmoihin eläytyvät näyttelijäsuoritukset. Nuori James Deankin pääsi Kazanin koulittavaksi elokuvassa Eedenistä itään (East of Eden, 1955).

Vaikka Kazan muistetaan parhaiten juuri noista Brando-elokuvistaan, kannattaa muistaa myös kaksi muuta osin unohdettua teosta, Richard Widmarkin tähdittämä rikoselokuva Pakokauhun vallassa (Panic on the Streets, 1950) sekä erityisesti Kasvot väkijoukossa (A Face in the Crowd, 1957). Jälkimmäinen on hieno ja voimakas tulkinta mediamanipulaatiosta, kyynisen talk show -vetäjän (myöhemmin Ben Matlockina tunnnettu Andy Griffth!) noususta ja tuhosta. Kazan jatkoi ohjaamista vielä 1960- ja 70-luvullakin, mutta taso tippui pahasti 1950-luvun loistokauteen verrattuna.

Kazan liittyi vuonna 1934 kommunistipuolueeseen ja oli jäsenenä 18 kuukautta. Kun epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean HUAC:n kuulustelut alkoivat vuonna 1947, vilahti myös Kazanin nimi mahdollisesti kuulusteltavien listalla. Kazan oli julkisesti irtisanoutunut kommunismista, mutta ei ollut kuitenkaan liittynyt Hollywoodin kovaäänisiin antikommunisteihin, vaan yrittänyt pikemminkin pysyä syrjässä koko asiasta. Kun Kazanin vuoro tuli vuonna 1952, hän ensin kieltäytyi vastaamasta komitean kysymyksiin. Pian hän kuitenkin yllätti kaikki tekemällä täyskäännöksen ja nimeämällä HUAClle kahdeksan kollegaansa, jotka tiesi kommunisteiksi.

Kazan selitti jälkeenpäin antaneensa nimiä, jotka komitea jo tiesi. Tosiasiassa Kazanin ilmiannon suurin merkitys olikin symbolinen. Hän oli ilmiantajista nimekkäin ja hänen tunnustuksensa vaikeutti olennaisesti muiden vastarintaa. Siksi myös välit Arthur Milleriin viilenivät. Hän ei myöskään ollut ideologisesti antikommunisti, vaan näytti tehneen ilmiannon vain itsekkäistä syistä, pelastaakseen oman uransa. Alastoman sataman perusasetelmaa, jossa ilmiannosta tehdään hyve (päähenkilö joutuu pohtimaan lähteäkö todistamaan satamaa hallitsevaa ay-pomoa vastaan) onkin helppo tulkita Kazanin puolustautumisyritykseksi. Kazanin asemaa liberaalissa Hollywoodissa ei myöhempinä vuosina parantanut se, että hän kieltäytyi anteeksipyynnöistä tai julkisen katumuksen osoittamisesta. Tai se, että Kazan elämäkerrassaan (1988) rehenteli olevansa parantumaton naistenmies, jolla oli suhteita milloin kenenkin Hollywood-tähden kanssa.

Kazan oli 1950-luvun alkuvuosina Hollywoodin kuumin ohjaaja. Aikalaiset hehkuttivat Kazania, jonka elokuvissa oli voimaa ja kiihkeyttä sekä riittävän neutraalisti esitettyä yhteiskunnallista kantaaottavuutta, kun taas 1960-luvun filmihullut eivät arvostaneet liiemmin Kazanin "teatterimaisia" metodeja. Kokonaiskuvan saaminen Kazanin uran merkityksestä onkin siksi hankalaa. Joka tapauksessa olennaista olisi arvioida Kazania hänen elokuviensa eikä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella. Osa Kazanin tuotannosta on ehkä kestänyt huonosti aikaa, mutta parhaat teokset ovat ajatonta, klassista draamaa, joiden kiihkeys innostaa yhä katsojia.

"It wasn't him, Charley, it was you. Remember that night in the Garden you came down to my dressing room and you said, 'Kid, this ain't your night. We're going for the price on Wilson.' You remember that? 'This ain't your night'! My night! I coulda taken Wilson apart! So what happens? He gets the title shot outdoors on the ballpark and what do I get? A one-way ticket to Palooka-ville! You was my brother, Charley, you shoulda looked out for me a little bit. You shoulda taken care of me just a little bit so I wouldn't have to take them dives for the short-end money."

- Terry Malloy (Marlon Brando) elokuvassa Alaston satama.