Vesa-Matti Loirin ja Ere Kokkosen Juhla-Uunon tunnelmia

Aamuaution Turun Formian elokuvateatterin takarivistön penkeillä istuu kaksi reippaanoloista keski-ikäistä herrasmiestä. Pitkän leipätyön Uuno-elokuvien parissa tehneiden Vesa-Matti Loirin ja Ere Kokkosen tunnelmat ovat hyvät kahdeksannentoista Turhapuron ensi-illan kynnyksellä.

Kuva: kirjasta UUNO TURHAPURO JUHLAKIRJA - Ere Kokkonen Oy 1998 © Ere Kokkonen Oy

Vaikka ohjaaja Ere Kokkonen toteaakin elokuvan-, television- ja teatterintekemisen olevan hänen työtään, niin Pisnismiehen koostaminen on ollut yhtä juhlaa. - "Sunnuntaitöitä," ohjaajan omin sanoin. Eikä ilmeisen leppoisan hyvään fiilikseen ole Veskullakaan moitteensijaa sanottavanaan.

- "Meillä oli hyvät fiilikset jo elokuvaa tehdessä johtuen pitkälti siitä, että takana oli viiden vuoden tauko. Eli lähti vähän uusin innoin ja rinnoin tähän juttuun mukaan."

Uuno, 25-v.

Koko kansan oma lökäpöksy, Uuno Turhapuro, on kulkenut pitkän neljännesvuosisataisen taipaleen ja Uunoa alusta asti tulkinneen Loirinkin vyötärölle on kertynyt jo muutama rengas vuosien saatossa, mutta pitkällä iällä on salaisuutensa.

- "Kyllä se salaisuus on varmaan siinä, että Uunossa näkyy sitä suomalaiselle miehelle määrättyä kummallista tarvetta olla hyvä lintsari. Ja sitten toisaalta Uuno on niin valoisa persoona ja selviytyjä tyyppi, johon on helppo samaistua."

Kokkonen lisää vielä Uunon suosion taustalle taitelija Vesa-Matti Loirin merkityksen, ja miesten välinen ystävällinen katseen vaihto ja hymyn häivä ovat selviö.

25 vuoden aikana moni asia on maailmassa muuttunut, mutta Uuno on pysynyt perusluonteeltaan samanlaisena taivaanrannanmaalarina, jonka Loiri uskoo yhä jaksavan viihdyttää ihmisiä.

- "Ollaan nyt saatu rauhassa pohtia ensinnäkin sitä, että tehdäkö ylimalkaan tätä elokuvaa, ja myös valmistua siihen. Minun mielestäni tämä on hieman erilainen Uuno. Se on ehkä suunnattu enemmän aikuiselle yleisölle ilman, että siinä olisi mitään mitä lapset eivät voisi katsoa. Taitavasti Ere on myös käsikirjoitukseen sijoitellut vanhoja gageja, jotka antavat viitteitä jostain aikaisemmasta eli tämä on siinä mielessä myös friikeille suunnattu."

Lempeä anarkisti

Kotimaiseen komediaan lyödään usein "hömpän" leima, mutta Uunohan elää hyvinkin ajan hermolla lyödessään laman jälkeisessä yhteiskunnassa pisneksiksi appiukon pankkisotkujen tahraamilla rahoilla. Miksikään poliittiseksi kabareeksi Loiri ei kuitenkaan halua Uunoa luonnehtia. Kokkosen mielestä Uuno ei ole koskaan ollut pelkkä pintajuttu, vaan siinä on ollut aina syvempi koukku ympäröivään yhteiskuntaan ja ihmisten arkipäivään.

- "Mutta ei niin, että Uuno tarjoaisi jotain ideologiaa ja yrittäisi vaihtaa ihmisten mielipiteitä, mutta kyseenalaistaa… tarjota vaihtoehtoista elämänmuotoa, individualismia ja pikkuisen anarkistisuutta," mihin Loiri tarkentaa, - "Lempeä anarkisti, joka ei suostu olemaan stereotyyppi."

Uuno-elokuvien ydintiimi on toiminut pitkään. Väistämättä ajan saatossa toiston ja kyllästymisen maku alkaa tuntua kurkussa. Loirikin rehellisesti tunnustaa, että muutama vuosi sitten edellistä Uunoa tehtäessä hän painiskeli hienoisen kyllästymistunteen kanssa.

Viiden vuoden tauko on kuitenkin puhaltanut uutta ja tuorettakin tuulta sunnuntaipäivän projektille. Kokkonen löytääkin Pisnismiehestä ihan uusia Uuno-tasoja:

- "Tässä esimerkiksi ensimmäistä kertaa Uunon sukulainen saa kutsun presidentin linnaan - hyväksytään ikään kuin yhteiskunnallisesti. Tosin he tulevat hieman myöhässä… siellä on sellaisia pikkujuttuja…"

Vanhat legendat, kuten insinööri Sörsselsson (Simo Salminen) ja Härski Hartikainen (Spede Pasanen) seikkailevat yhä mukana uusien kasvojen rinnalla.

Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies - (c) 1998 Ere Kokkonen Oy

Uudet kasvot

Uunon koomikkoparina ja vastavoimana ovat periaatteessa toimineet vaimo ja (Marjatta Raita) ja appiukko (Tapio Hämäläinen), mutta nyt mukana on Uunon veli Pen (Santeri Kinnunen).

- "Se anto mulle sellaista tilaa enemmän, kun toinen kommentoi samasta kulmasta. He ovat heti ystäviä, nämä veljekset, kun tapaavat," tähdentää Loiri.

Santeri Kinnusen lisäksi uusi kasvo on myös Heikki Nousiainen, joka astui appiukon tyyriisiin housuihin. Kinnusen, kuin ei Nousiaisenkaan, istuvuutta Uunon mailmaan Kokkonen ei voinut olla ylistämättä.

- "Santeri ei matki millään lailla Uunoa, se ei ole edes sen näköinen, mutta siinä on jotain niitä Uunon nuoruuden aineksia… ja Nousiainen on kanssa… ei ihan Loirin tasolla, mutta hyvin lähellä."

Koskaan ei sanota: ei koskaan

Pisnismies kuvattiin kesällä ja jo nyt syksyn kynnyksellä se sai ensi-iltansa. Kokkonen kertookin tuotantoaikataulun olleen tehokas ja antoisa.

- "Kaikki oli suunniteltu minuuttiaikataulun mukaan… Pitkistä päivistä huolimatta tekeminen on ollut antoisaa ja siitä on nauttinut."

Uunon anarkistisen energian Loiri näkee löytyvän siitä, että Uuno on sekoitus häntä itseään, Spede Pasasta ja Ere Kokkosta. Eli ei ole tarvinnut ammentaa energiaa ja innovaatiota vain yhdestä henkilöstä, vaan mukana ovat kaikkien kolmen heikkoudet ja vahvuudet. Kokkonen näkee anarkistisuuden löytyvän myös ihan komedian peruspiirteistä eli kyseenalaistamisesta.

- "… Jos Uuno olisi myötäsukaan elävä, niin ei se olisi komediaa enää vaan surkeaa draamaa… se olisi…" , Loirin täydentävällä toteamuksella: - "…looseri."

Juhla-Uunossa törkyturpainen sankarimme on yhä voimissaan, mutta uutta Uunoa ei Loirin ja Kokkosen mukaan ole suunnitteilla, ei ainakaan ensi kesäksi. Uusia ideoita tarvitaan rutkasti ja aikahan sen näyttää, mutta koskaan ei sanota, kuten miehet lähes yhteen ääneen totesivatkin: - "Ei koskaan."



Lue myös