Ratkaiseva askel

Terrence Malick. Oliver Stone. Jyri Kähönen. Jälkimmäinen tuskin on koskaan toivottanut hyvää päivää amerikkalaisen elokuvan suurmiehille, mutta he kaikki ovat toimittaneet tarinan nuorista tappajista. Niin elokuvat kuin populaarikulttuuri yleensä ovat täynnä nuoria miehiä ja naisia, jotka hajanaisten motiivien saattelemana listivät milloin kenetkin. Sattumanvaraiset uhrit toki kuuluvat asiaan, mutta tyypillisesti verivanan alkupäästä löytyvät vanhemmat.

Ja saapuu oikea yö -trillerin kuolettavassa nuoressaparissa Kähöstä viehätti heidän edustamansa äärimmäisyydet. Alttarin kynnykselle astelevat rakastavaiset eivät ulkopuolelta katsottuna huomista murehdi. Teini-iän kasvukivut selvittäneinä he ovat näennäisesti elämänsä kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Kaikkivoipaisuuden tunteelle on helppo antaa valta. Näissä äärimäisyyksissä tiivistyy elokuvien taipumus käsitellä elämää kärjistetysti.

Kuvitelma siitä, että elää ikuisesti kontra kuolema on mielenkiintoinen ristiriita.

Teininä Tarkovskia

Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä ensimmäisen rääkäisynsä päästänyt Kähönen suuntautui kohti liikkuvaa kuvaa jo verrattain nuorena. 13–14-vuotiaana silmien eteen avautui Tarkovskin Stalker, joka ei taida ihan jokaisen teinipojan elokuvaohjelmistoon kuulua. Valokuvaustakin työkseen tehnyt ohjaajanalku alkoi pika pikaa äänittää kavereidensa kanssa videolle ensimmäisiä tekeleitään. Kuten asiaan kuuluu, suurin osa näistä koepaloista jäi kesken.

Bandidos saatiin kuitenkin valmiiksi. Sillä voitettiin Yleisradion elokuvakilpailun joku ikäsarja.

Lukion jälkeen tie vei tuotantoyhtiön harjoittelupestin ja Lahden muotoiluinstituutin valokuvauslinjan kautta Taideteollisen korkeakoulun elokuvaosastolle. Opiskelija teki niin kuin rekrytointiammattilaiset suosittelevat: laskujen ja ilmaisjakelun välistä löytyi aika ajoin tilinauha. Eritoten apulaisohjaajan hommista irtosi arvokasta kokemusta.

Vuosikymmenen pikakelaus ja vanha koulukaveri, nykyinen elokuvan monitoimimies Aleksi Bardy on puhelimen toisessa päässä täpinää täynnä.

Leffan kirjoittanut Tuomas Parviainen oli lähestynyt Bardya ja monia muita tuottajia käsikirjoituksellaan. Aleksi keskusteli käsiksestä useiden ohjaajien kanssa, mutta meidän näkemykset sopivat parhaiten yhteen.

Ohjaaja määrää suunnan

Esituotantopöydän ääreen istahtamisen jälkeen töitä paiskittiin pari vuotta ennen kuvausten aloittamista. Tiettyjä näkökulmia korostettiin ja yleisilmettä hiottiin. Vaikka juonen painotukset muuttuivatkin matkan varrella, korostaa Kähönen, että kyseessä on ehdottomasti Tuomas Parviaisen käsikirjoittama elokuva.

Bardy sanoi hyvin, että jokainen käsikirjoitus tehdään mittatilauksena ohjaajalle. Yksi tärkeä juttu oli väkivallan käsittely. Ehdottoman tärkeää oli, että siitä ei tehdä kaunista tai esteettistä. Viime aikojen tapahtumat vain vahvistivat tätä näkemystä.

Perhepiirissä sattuvat tragediat ovat nousseet viime aikoina eritoten keltaisen lehdistön lempilapsiksi. Surmien yksityiskohtia paisutellaan aukeaman kokoisin otsikoin. Erinäiset tahot ovat jo ehtineet moittia perhesurmien laveaa esillepanoa. Esimerkit tuottavat kopiointia.

Jo saapuu oikea yö -jännärin veriteon suunnitelmavaiheeseen ei kuitenkaan haettu mallia Alibin sivuilta. Kertomuksen päähenkilöillä ei ole pääsyä tuliaseisiin, joten välineistön pitää löytyä keittiöstä tai rautakaupasta. Tappoyrityksen ympärille rakentuva kuvio olikin elokuvan vaikein kokonaisuus sekä tilateknisesti että tapahtumallisesti.

Käsi kädessä estradille

Pääosaparina nähdään rutkasti rooleja tekevät, mutta läpimurtoa vailla olevat näyttelijät. Sen enempää Jarkko Niemi kuin Jemina Sillanpää eivät ole aiemmin olleet stoorin keskiössä. Eritoten vaarallisen naisen variaatiosta tyylillä suoriutuvalle Sillanpäälle on povattu mainetta ja kunniaa. Molemmat näyttelijät päätyivät mukaan perinteisen prosessin kautta.

Koekuvattiin yli 50 ehdokasta rooleihin. Jarkko ja Jemina nousivat tosi selkeästi esille. He vastasivat sekä ulkoisesti että ilmaisutavaltaan mielikuviani hahmoista.

Reilun vuosikymmenen ajan erilaisia elokuvatöitä paiskineelle Kähöselle harppaus televisiosta valkokankaalle oli kaksijakoinen. Vuosien saatossa kertynyt rutiini sekä kuvaussirkuksen pyörittämisestä että ennen muuta näyttelijöiden kanssa työskentelystä oli sovellettavissa sellaisenaan. Valkokangastuotantoihin nähden televisio on kuitenkin ainakin Suomessa yksiulotteisempi tarinankerronnan väline.

Telkkarissa mennään dialogin, puhuvien päiden ja yksinkertaisen kerronnan varassa ihan aikataulullisista syistä. Ei ole aikaa panostaa kuvakerrontaan.

Kun taas elokuvissa:

Hiljaisuus, laajat kuvat ja rivien väliin jäävä on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mikä sanotaan dialogissa.

Suomi-elokuvan murros

Viime vuosina maataloustukien luvatussa maassa on yhä enemmän ja enemmän alettu tehdä jotain muutakin kuin epookkia ja keskiluokkaisen helsinkiläisperheen parisuhdeongelmien vatvontaa. Niin pahasti myöhästyneen War of the Deadin Marko Mäkisalo kuin nörttien kansallissankariksi noussut Iron Sky -päällikkö Timo Vuorensola ovat korostaneet uuden ohjaajasukupolven roolia muutoksessa. Kähönen edustaa tätä samaista sukupolvea, mutta nostaa esille myös sikariportaan asenteiden tuulettumisen.

Tuottajat ovat tulleet tietoisemmiksi genre-elokuvan mahdollisuuksista. He haluavat myydä ja saada katsojia erilaisille elokuville.

Genre-elokuvaa katsotaan yhä tietyissä piireissä ylhäältä alas. Ryppyotsaisimmat punaviinin litkijät eivät arvosta kauhua ja pauketta laisinkaan. Lähinnä jokin kaikkien palvoma Stanley Kubrick voi norsunluutornieliitin mukaan onnistua tekemään ajatuksia herättävän kirveshipan. Nämä ikiaikaiset harhaluulot ovat Kähösen mukaan vasta nyt väistymässä Suomessa.

Jos on vahva genre-elokuva, niin siihen voi piilottaa aivan yhtä vahvoja sisältöjä kuin taide-elokuvaankin.

Seuraava rahoittajien huumorintajua koetteleva tuotos on jo valmisteilla. Työnimellä Itä kulkeva projekti kertoo murheellisesta nuoresta miehestä, josta alkaa tuntua, että häntä suojelee demoni. Mahdollisesti tänä vuonna valmistuvan käsikirjoituksen ensimmäinen versio yhdistelee kauhua ja kasvutarinaa. Ensimmäiset kohtaukset on tarkoitus ikuistaa vuoden 2013 aikana.

Lue myös