Toinen mahdollisuus

Hyvän elokuvan tekemisessä raha ei ole se tärkein asia. Kekseliäs idea on lähtökohtana paljon rikkaampi kuin sopimus elokuvastudion kanssa. Kun Mark Cahill ja Brit Marling aloittivat Toinen maailma -elokuvan kuvaukset, piti heidän lainata Marlinin hahmon työvaatteina toimiviin siivoushaalareihin tarvittavat 40 dollaria sukulaisilta. Omaperäisen tarinan ja materiaalin turvin hankittiin rahoitus ja elokuva saatiin valmiiksi. Sen pelkistetyssä kerronnassa kuitenkin näkyy yhä hienosti elokuvan syntytarina.

Another EarthMaata lähestyy hitaasti toinen planeetta, joka on identtinen maapallolle. Onko se uhka vai mahdollisuus, sitä on vaikea tietää. Planeetta kiehtoo erityisesti nuorta tähtitieteestä kiinnostunutta opiskelijaa (Brit Marling), jonka elämä tekee täyskäännöksen, kun tämä joutuu onnettomuuteen. Nuoren naisen kamppailu syyllisyyden ja anteeksiannon kanssa vahvistaa toivoa toisen planeetan tarjoamasta uudesta tilaisuudesta korjata menneet vääryydet.

Mistään tavanomaisesta scifistä ei ole kysymys. Toinen maa on kokoajan läsnä, mutta taustalla. Se muuttuu osaksi maisemaa. Mystisyys vaihtuu arkipäiväiseksi ja ihmiset unohtavat sen pikkuhiljaa. Kuten Lars von Trierin Melancholiassa (2011) uhkakuvat tulevaisuudesta kiehtovat, mutta samalla ne ovat kesytetty median jatkokertomuksiksi, jotka on helppo ohittaa. Surumielisessä tarinassa taivaankappaleet toimivatkin vertauskuvina henkilöiden mielenliikkeille ja elokuva tuo mieleen samana vuonna ilmestyneen Melancholian myös vahvalla tunnelmallaan. Suureellisuus on vain vaihtunut pelkistettyyn eleganssiin.

Another EarthBrit Marlinginin Rhodan kärsimyksessä on hiljaista voimaa. Se luo vahvan tunnepohjan elokuvalle, jonka kiehtova ilmapiiri jättää jälkensä. Marling on toiminut käsikirjoittajana yhdessä ohjaajan Mark Cahillin kanssa ja se näkyykin rohkeassa hahmonkehittelyssä. Hiljainen ja intiimi tunnelma saattaakin olla juuri pienen ryhmän työskentelystä syntynyt vahvuus.

Toisen maailman teemat ovat olleet läsnä vanhoissa genretovereissa pitkään ja elokuvassa onkin ehkä nähtävissä hienoinen paluu takaisin genren juurille. Paluu aikaan, jolloin budjetit vaativat tekijöiltään innovatiivisia ratkaisuja ja uusia ajatusmalleja. Tarinan kaunis hauraus ja yllättävä visuaalisuus tekevät elokuvasta kiinnostavan osoituksen siitä, että toinen toistaan suurempia kassamenetyksiä etsivät studiot eivät aina keskity olennaiseen. Pienellä rahasijoituksella voidaan luoda sielukas elokuva, joka kestää vertailua muihin lajitovereihinsa.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3 /2 henkilöä