Timanttikyttä kotikatsomo

Jos puhdasta matematiikkaa pitäisi arvosteluissa käyttää, niin minun pitäisi antaa tälle tekeleelle kymmenen tähteä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että oli tämä nyt ainakin kymmenen kertaa parempi kuin täysin luokaton Hamekyttä, jolle annoin yhden tähden. Yhteistä näille elokuville on pääosanesittäjä, lahjaton Martin Lawrence.

Timanttikytässä Lawrence on "hyvä" murtovaras, joka saadakseen varastamansa timantin takaisin joutuu esittämään poliisia. Tietenkin tältä kadun kasvatilta sujuu homma paremmin kuin vuosien koulutuksen saaneilta. Tämän asian yksi ilmentymä on Lawrencen mielenkiintoiset haastattelumenetelmät, jotka eivät aivan läpäisisi poliisikoulun testejä. Lawrencen työtä hänen vieressään ihailevat poliisit ovat kaikki perusfasisteja, jotka ilkeän lainsäädännön vuoksi saa enää kiduttaa haastateltavia.

Martin Lawrence on elokuvan suurin ongelma. Mies kun ei ole mikään metodinäyttelijä, vaan vetää yhtä ja samaa roolia elokuvasta toiseen, pilaten kaiken mihin koskee. Tässäkin katselunautinnossa hän pukeutuu jossakin vaiheessa pitsalähetiksi, joka yrittää päästä sisään poliisilaitokselle. Tämä on ylivertaisesti elokuvan kamalin vaihe. Esitys, jonka pitäisi olla hauska on kaikkea muuta. Olen Martin Lawrencen uraa seuranneena tullut johtopäätökseen, että Michael Bayn täytyy olla loistava henkilöohjaaja. Hän kun tuntui saavan Pahat pojat -elokuvassa Lawrencesta irti joitakin hauskojakin kohtauksia. Muut eivät tunnu siinä onnistuvan.

Timanttikyttä ei ole aivan kamala elokuva. Siinä on yksi hyväkin asia: Pakollista rakkausjuonta ei elokuvaan ole liitetty, vaikka ympärille kieppuukin hemaiseva puolustusasianajaja. Luultavasti ajateltiin, että näiden henkilöiden keskinäinen suhde olisi ollut aika kaukaa haettu. Kuka siitä tällaisessa elokuvassa nyt välittää, juoni oli muuten niin ennalta arvattava, että oikein puistatti.

ks. ensi-ilta