The Over-Eater kotikatsomo

Jalkapalloilusta ja räväkästä persoonastaan paremmin tunnettu Eric Cantona on tehnyt sulavan siirtymisen näyttelemisen pariin. Aiemmin esimerkiksi elokuvassa Elisabeth esiintynyt ranskalainen onkin ihan kelvollista katseltavaa myös tässä mielenkiintoisessa lihavuuskatselmuksessa. Cantona on taidokkaasti naamioitu 150-kiloiseksi jättiläiseksi, jonka nuoruuden traumat ajavat ahmimaan järjettömiä määriä ruokaa, kunnes miehen terveys joutuu koetukselle. Kuolemanpelko ja kaunis nainen saavat poliisina toimivan miehen muuttamaan elämänsä. Cantona näyttelee traumatisoitunutta komisariota sopivan ilmeettömästi, mutta samalla kuitenkin tuskaisesti, eivätkä miehen taidot kameran edessä paljon häviä nurmikentillä nähdyille suorituksille.

Komisario Séléna (Cantona) saa vakavan sairaskohtauksen, jonka seurauksena ikuiseen yksinsyömiseen kyllästynyt mies päättää vihdoin laihtua. Hän kiristää kaunista setänsä murhasta epäiltyä Elsaa (Brakni) nauttimaan kanssaan illallista joka ilta vuoden ajan vähentääkseen omaa ahmimistaan. Séléna alkaakin laihtua ja hänen tunteensa Elsaa kohtaan vain syvenevät. Murhan jäljet ovat kuitenkin kovin lyhyet, eikä mene aikaakaan kun muutkin poliisit yhdistävät tytön setänsä kuolemaan. Epäluuloisin on nuori poliisimies Marc (Quivrin), joka on jo kauan halunnut Elsan itselleen.

Over-Eater perustuu alun perin Jacques Ferrandezin ja elokuvan käsikirjoittaneen Tonino Banacquistan samannimiseen sarjakuvaan. Sen paremmin sarjakuvaa tuntematta elokuva vaikuttaa piristävän originaalilta tutkielmalta, ei ainoastaan yhdestä murhasta tai rakkaustarinasta, vaan ihmismielen kärsimyksistä. Sélénan tuskana on lapsuuden trauma, mutta myös Elsa, tämän isä ja nuori poliisi Marc kantavat omia taakkojaan. Vaikka poliisikomisarion lihavuus ja ahmiminen esitetäänkin groteskina ja yliampuvana, luotaa elokuva lihavuutta myös pintaa syvemmältä ja etsii syitä ja seurauksia ylipainolle. Varsinkin vierailu tukiryhmässä on mielenkiintoista seurattavaa, sillä jatkuvasti lisääntyvää ylipainoisuutta on syytä pohtia myös muuten kuin vain ahneiden ja laiskojen ongelmana.

Sélénan unet ja muistikuvat virittävät elokuvaan jännitteiden verkon, joka purkautuu vasta loppuminuuteilla, mutta vaikka Over-Eater onkin erilainen ja onnistunut tuotos nykyisessä tusinatehtailussa, on sillä myös heikkoutensa. Elokuvan jännite kyllä kantaa loppuun asti, mutta loppuratkaisu on liian helppo ja jättää jälkeensä tyhjyyden tunteen. Siihen asti hienosti toiminut elokuva lässähtää ikävästi pannukakuksi. Lisämateriaaleista mielenkiintoisinta katsottavaa oli ehdottomasti Cantonan maskeeraus huomattavan ylipainoiseksi Sélénaksi, kun taas turhaa täytettä olivat mokakohtaukset.