Maalla kaikki on toisin (ellet sitä jo muka tiedä)
Karhean realistisella London to Brightonilla (2006) lupauksia herättäneeltä ohjaajalta The Cottage on vähintäänkin ennalta odottamaton kortti lyödä pöytään. Mustan komedian, kauhun ja splatterin outo ja leikkauskohdistaan natiseva kieli poskella kokoon parsittu lajityyppiloikkailu olisi ehkä ollut normaalia kasarin kultaisina vuosina ja esikoiselokuvana. Toisaalta tällainen epänormaali ja -suhta pläjäys on katsomiskelpoinen edes sen yhden kerran oman eriskummallisuutensa takia.
Niin sanottu tarina alkaa, kun kaksi järjen jaossa vähemmälle jäänyttä veljestä kaappaavat mafioson tyttären ja kätkeytyvät lunnasvaatimuksineen maaseudun pimentoihin. Heitä vieläkin aivokääpiöisempi apuri kuitenkin paljastaa juonen ja niin kidnappaajien perään lähtee keittiön teräkaluihin mieltynyt korealaiskaksikko. Sattumusten kautta koko kööri päätyy läheiselle maatalolle, jota ei niin yllättäen isännöi sosiaalisilta taidoiltaan vähälahjainen kuminaamalahtaaja, joka riemastuttavasti kuitenkin muistuttaa yhtä Lordin monsteria. No, isännän käydessä isännöimään vieraitaan alkavatkin ehdat verikekkerit, sillä maatilallahan on kaikenlaista käyttökelpoista kättäpidempää muuhunkin kuin mihin on alunperin tarkoitettu.
Tavallaan The Cottage on aikamatka nuoruuden "splatter ja gore -harrastuksen" pariin, mutta se ikä on ohi ja liikaakin on tullut nähtyä. Suurin heikkous on siinä, että liikaa yrittävä elokuva on erittäin tyylitajuton, sillä se viljelee jo pelkästään komedian puolella alalajeja sysimustan absurdista perinteisempään brittimeininkiin ja tekee sen holtittomasti keskittymättä lopulta yhtään mihinkään. Kun soppaan heitetään vielä kauhun, splatterin ja goren ainekset ja sekoitetaan niin maan vimmatusti, keitos alkaa kiehua korvista pohjasta palaneena puurona. Kokemusta alleviivaa hermoja raastava musiikki, joka ei yleensä kohtaa kuvien kanssa. Jos tällä on yritetty erikoisuuden tavoittelua, siinä on onnistuttu, mutta muuten The Cottage on lapsellinen, mukamas näppärä ja hallitsematon kyhäelmä, jolla ei ole jakoa edes lajissaan tai oikeammin sanottuna lajeissaan.
Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 3 henkilöä
Seuraava:
Yön ritari
Isoksi ja kalliiksi Hollywood-tuotannoksi Yön ritari on täysin tinkimätön elokuva.
Edellinen: Matka Maan keskipisteeseen
Kotikatseluun 3D ei tuo mitään lisäarvoa. Sitä olisi tarvittu, sillä elokuva on pahimmanlaatuista seikkailujöötiä.