The Broken kotikatsomo

Joskus todella huonon elokuvan nähtyään on suorastaan riemukasta päästä repostelemaan sitä, mieluummin sellaisen kanssa joka on jakanut kokemuksen. Huonostakin elokuvasta voi siis tavallaan nauttia. Valitettavasti ohjaaja-käsikirjoittaja Sean Ellisin uutuus, Espoo Cinéssä suomen ensi-iltansa 24.8.2009 saava The Broken ei suo edes tätä riemua.

Elokuva sijoittuu Lontooseen ja kuvaa nuoren naisen, Ginan (Lena Headey), ilmeisesti pirstoutuvaa mieltä, jota rikkoutuvien peilien sirpaleet symboloivat, tai sitten eivät symboloi. Tai sitten se kuvaa jonkinlaisten dobbelgangerien ujuttautumista ihmisten nahkoihin. Miksi? Luoja yksin tietää.

The Broken yrittää olla jonkinlainen kauhuelokuva tai psykologinen jännäri, kuten dvd:n kansitekstissä väitetään. Joka tapauksessa elokuva on piinallinen, nimittäin piinallisen tylsä, käsittämätön, kylmäksi jättävä ja pahinta kaikesta, yhdentekevä. En keksi mitään muuta syytä elokuvan tekemiselle kuin sen, että kyse on ohjaajansa sormiharjoitelmasta, näytöstä, jolla pääsee ohjaamaan Hollywoodiin. Tai sitten elokuvan tarina merkitsee ohjaajalle itselleen jotakin, joka ei katsojalle aukea.

Ellisin näytöksi olisi luullut riittävän Oscar-ehdokkuus vuonna 2006 elokuvalla Cashback (2004) parhaan lyhytelokuvan kategoriassa. Ainakin se on voittanut lukuisia palkintoja eri festivaaleilla ympäri maailmaa. Nyt teknisesti taitava ohjaaja on kyhännyt tarinan, joka lainailee sieltä täältä, muttei kovinkaan omaperäisesti. Polanskin Inho (1965) oli mestarillinen kuvaus nuoren naisen mielen järkkymisestä, kaksoisolentoteemaa on käytetty ennenkin, samoin muukalaisten valtaamia ihmisruumiita, mutta kun tähän lisätään vielä suoraan kopioitu suihkukohtaus Psykosta (1960), on siinä yksi laina liikaa. Elokuva on silkkaa tekotaiteellista pas...tissia.

On aivan pakko puuttua vielä dvd:n kansiteksteihin, jotka ovat suorastaan rikollisen harhaanjohtavia. Niissä nimittäin väitetään elokuvan painivan ”samassa luokassa kuin Psyko!” ja sisältävän ”hermoja raastavaa tunnelmaa ja piinaavan shokeeraavat efektit...”. Lähteenä mainitaan Variety, mutta itse en ainakaan kyseisen julkaisun nettiversion arvostelusta löytänyt mainittuja lauseita. Mene ja tiedä, ehkäpä olen väärässä, mutta yhdestä asiasta voin olla täysin samaa mieltä kansitekstien kanssa: katselukokemus oli hermoja raastava. Mikäli nykymeno jatkuu, en kohta enää uskalla katsoa uusia ”kauhuelokuvia” ollenkaan. Saattaa tulla hermoromahdus.