Muodinluoja suoraan Takahikiältä

Lynyrd Skynyrdin Sweet Home Alabama on yksi niistä kappaleista, joka saa monet koti-ikävästä kärsivät amerikkalaiset tunteellisiksi missä tahansa ulkomailla. Tämä siitäkin huolimatta, etteivät he ole välttämättä koskaan käyneet lähelläkään Alabamaa tai pysty nimeämään juuri mitään muuta Lynyrdin biisiä. Tällä samannimisellä Reese Witherspoonin tähdittämällä elokuvalla ei luonnollisesti ole yhtään mitään tekemistä Lynyrd Skynyrdin kanssa ja sen nimen on selvästi antanut joku, jolle ei tule Alabamasta mieleen yhtään mitään muuta kuin "sweet home". Sama mielikuvituksettomuus toistuu elokuvan asetelmissa kautta linjan.

© 2002 Touchstone PicturesReese Witherspoonin esittämä Melanie Carmichael on vahvasti nouseva muotisuunnittelija, joka on peitellyt ja kaunistellut taustaansa newyorkilaisille ystävilleen. Se on todennäköisesti ollut hiukan tarpeenkin, koska nuori nainen on onnistunut valloittamaan New Yorkin pormestari pojan (Patrick Dempsey). Melaniella olisi pääsy prinsessaksi tavoitellun poikamiehen rinnalle, mutta ensin hänen täytyy käydä selvittämässä välinsä kotipuolessa. Hän kun on edelleen virallisesti naimisissa lapsuudenrakkautensa Jaken (Josh Lucas) kanssa.

Pormestariäidille (Candice Bergen) pojan tulevan vaimon valinta on ennen kaikkea poliittinen imagoasia, mistä revitäänkin useita hermostuttavia tilanteita. On surullista, kuinka usein perinteisillä miesten saroilla menestyneet keski-ikäiset naiset esitetään elokuvissa ilkeinä onnettomina paholaisina. Niin tässäkin. Candice Bergen vetää Sweet Home Alabamassa samantapaisen roolin kuin parin vuoden takaisessa Sandra Bullockin tähdittämässä Miss Koviksessa. Siinähän Bergen oli nuorille naisille katkera ja suorastaan myrkyllinen missiemo.

© 2002 Touchstone PicturesPääparin välillä on kovasti olevinaan intohimoista tappelua, mikä tuntuu johtuvan enemmän täydestä kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta kohdata toista omana itsenään kuin mistään kuumista tunteista. Tuntuu oudolta, että seitsemän vuotta täysin toisistaan erossa olleet ihmiset alkaisivat välittömästi huutaa toisilleen. Luulisi, että ensin tunnusteltaisiin välimatkan päästä varovaisesti mitä toiselle kuuluu ja nuuhkittaisiin sitten. Niinhän koiratkin tekevät. Pääparin kanssakäyminen onkin psykologisesti ihan samaa tasoa kuin pikkutyttöjen dramaattisten barbie-leikkien. Juonen "logiikka" perustuu pitkälle Melanien nuoruudenrakkauden varjelemaan salaisuuteen itsestään, eikä se kanna.

Reese Witherspoon onnistui huomattavasti paremmin komediennena taannoisessa Blondin kostossa, joka oli sentään raikas ja hihityttävä tyttöelokuva. Sweet Home Alabaman on ilmeisesti tarkoitus opettaa katsojalle, että aitous kannattaa, mutta koko homma on niin ärsyttävän kliseinen ja falski, että koko "opetus" jää täysin ontoksi. Elokuva näet toistaa vanhoja totuttuja stereotypiota siitä millaisia etelävaltiolaiset ja newyorkilaiset muka ovat. Newyorkilainen sulhokin kosii mielitiettyään Tiffanylla, mikä on kaiketi elokuvan naispuolisille sinkkukatsojille ihastuttavan romanttinen viittaus Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan. Hauskinta elokuvassa onkin lähinnä railakas lannanpotkintamusiikki fiddleineen Alabamaan sijoittuvien jaksojen aikana. No, sitä voi kuunnella kotona levyltä joutumatta katsomaan tällaista kömpelöä kohellusta.

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:2 /2 henkilöä